Takaisin

Päivän mietelause

Arkisto

Tällä sivulla on mietelauseita P. E.:n teoksesta Salaperäinen ihminen sekä Jeesus Kristus, maailman vapahtaja ja Ervastin taidetta käsitteleviä ajatuksia. Uusimmat mietelauseet löydät sivulta päivän mietelause. Ervastin taidetta sivuavia ajatuksia on sivulla Teosofia ja taide. Edelliset Mietelauseet Pekka Ervastin teoksesta Ihmisen synty on saatavilla näiden sivujen tekijältä erillisenä julkaisuna.

Pekka Ervastin teoksesta Salaperäinen ihminen

I. "Mieheksi ja vaimoksi Hän loi heidät" Esitelmä on pidetty syyskauden aluksi 4.9. 1932. Ruusu-Ristikin oli taloudellisissa vaikeuksissa Kulmakoulun velkojen takia. Toisaalta yhdistyksen vilkas henkinen elämä synnytti ajatuksia, jotka eivät saaneet Ervastin tukea, kuten esim. ajatuksen omasta leipomosta, joka sinänsä olisi voinut olla tarpeellinen, mutta Poreen mukaan Ervast kuitenkin asetti etusijalle Ekbergin Uuno ruoka- ja kahvileivän. (RR,1958;2,63-4).

II. Elohistisen ja jehovistisen luomiskertomuksen ero. Esitelmä on pidetty sunnuntaina 11.9. Sen jälkeisellä viikolla Ervast kävi kolmannen kerran tapaamassa kouluhallituksen ylijohtajaa (ja opetusministeriä 1932-6) Oskari Manteretta, joka puolsi Kulmakoululle myönnettävää valtionlainaa. (Y. E., Kulmakoulusäätiö,10).

 

III Adam ja Eva. Esitelmä on pidetty 18.9. 1932. Edellisellä viikolla Ervast kirjoitti 16.9. Hilda Pihlajamäelle Poriin mm. Amerikan-matkastaan. Esitelmän aikana Ervast tunsi itsensä niin sairaaksi, ettei ollut varma olisiko hänellä tilaisuutta puhua seuraavalla viikolla. (Salaperäinen ihminen,1960,65-6). Samana iltana oli klo 19 Helsingin Ruusu-Risti-ryhmän kokous, jossa Hilda Pihlajamäki kertoi "Johtajan matkasuunnitelmista, ja kaikki läsnäolijat nousivat seisaalleen yksimielisen myöntymyksen ja hyväksymisen merkiksi hänen kysyessään, tahtovatko jäsenet ajatuksin ja teoin edistää johtajan voiman ja terveyden palauttamista.". Ervastkin oli paikalla ja vastasi loppuillasta suullisesti esitettyihin kysymyksiin. Muuhun ohjelmaan kuului mm. kuorolaulua, jossa Annikki Uimonen lauloi soolo-osan sekä Helvi Leiviskän pianosoolo. (RR,1932,271).

Meidän täytyy kulkea kuoleman porttien lävitse tietääksemme, mitä elämä on. 57.

 

IV Vieläkin välittäjistä. Esitelmä on pidetty sunnutaina 25.9. 1932. Edeltävällä viikolla Ervast kävi Aimo Melan mukaan automatkalla Porissa Hilda ja Aapo Pihlajamäen luona. (Mela,333). Uuno Poreenkin siteeraama kirje on päivätty 16.9., siis ennen 18.9. esitelmää ja illan looshikokousta, johon myös H. P. osallistui, joten sen kannalta Ervastin ei tarvinnut ajaa Poriin tapaamaan Hildaa keskustellakseen hänen kanssaan Amerikan-matkastaan. Kirjeen mukaan Ervast kuitenkin aikoi saapua lauantai-iltana 23. 9. Poriin neuvotellakseen hänen kanssaan tulevaisuudestaan ja mahdollisista matkoistaan. Uuno Poreen tähän yhteyteen esittämä ajatus, että Ervast olisi tässä yhteydessä "tiettävästi ensi kerran" viitannut ulkomaanmatkoihinsa on siten väärin ajoitettu, sillä Ervastin voimien hupeneminen ja ajatukset ulkomaanmatkasta sekä kotiinkutsusta alkoivat jo v. 1932 keväällä. Eri asia sitten, missä vaiheessa hän toi niitä esille eri henkilöille. Yksityiskohtaiset viitteet Ervastin "kotiinkutsun" osalta löytyvät tämän tekijän tutkimuksesta Pekka Ervastin teosofiaa. Lähteistöä. 1995,87 ja aihetta käsittelee myös toimittamani Mietelauseita Pekka Ervastin teoksesta Ihmisen synty. Kelvä 1998.

Kaikki suuret kuolemattomat mestariteokset ovat syntyneet - toisessa tai toisessa suhteessa, millä taiteen alalla tahansa -, kun ihminen todedella on tuntenut koko olemuksessaan, mitä on rakastaa Jumalaa ylinnä kaiken ja kaikkia toisia kuin itseään. 76

Mediumin elämäntehtävä oikein henkisesti, sisäisesti katsoen, ihmiskunnan henkisen kehityksen kannalta ja ikuisena tehtävänä on kasvattaa itseään hallitsemaan ja hillitsemään omia kykyjään. Hänen pitää kasvattaa itseään pois mediumisuudesta: hänen pitää kasvattaa itseään oman itsensä herraksi. 76

täydellisessä ihmisessä on sekä miehen että naisen kaikki olemuspuolet. 87

Puhtauden ihanne on sen ihmisen ihanne, joka on noussut kaikkein myllertävien intohimojen yläpuolelle, jonka sielussa vallitsee rauha ja joka katselee silmillään suoraan Jumalaa ja Jumalan taivasten pyhyyteen ja puhtauteen. Hän on tullut kuin lapseksi, ja lapsille kuuluu Jumalan valtakunta. Taivasten valtakuntaan eivät pääse muut kuin ne, jotka ovat lapsia. 87-8.

 

V Ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani. Esitelmä on pidetty Kulmakoululla 2.10. Samana iltana Ruusu-Ristin päämajaryhmä järjesti Kulmakoulun Temppelissä Ruusu-Risti-iltaman "monipuolisine ohjelmineen", johon myös Pekka Ervast osallistui. Päämaja-asiasta keskusteltaessa Ervast lausui mm. "ilonsa siitä, että päämaja-aate elää R.R:ssä." Hän rohkaisi päämajaryhmäläisiä "ponnistamaan edelleen sanoen, että asia ei ole pelkkä haave ja että sellainen aate voisi toteutuakin." (RR,1932,271. 1933,196).

Toisaalta Ervastin näkemykset saattoivat joskus mennä yli jäsenten ymmärryksen. Uuno Pore kertoi, miten Ervast "oli pitänyt Helsingissä esitelmäsarjan seksuaalielämästä, missä hän käsitteli myös abnormeja tapauksia, homoseksuaalisuutta jne. Jyväskylän ryhmä oli halunnut saman sarjan lukeakseen yleisölle, mutta lukijana toiminut jäsenemme arveli, ettei niin arkaluontoisista asioista voinut puhua niin pienellä paikkakunnalla kuin Jyväskylässä - ihmiset ovat ahdasmielisiä jne. Ja hän kirjoitti P. E:lle mielipiteistään. P. E:n vastaus oli erinomaisen lyhyt, vain: "Mikä on totta Helsingissä, on totta myös Jyväskylässä." - Sinun P.E." (RR,1958;2,63).

Ehkä vakavampaa vielä oli Ervastia kohtaan taloudellisten asioiden hoitajana osoitettu epäluottamus, jonka voittaminen olisi Hannulan mukaan vienyt syvempään yhteistyöhön Ervastin kanssa. (Hannula, Kysymyksiä ja vastauksia XVI,241). Joka tapauksessa Ervast tämän luennon jälkeen keskeytti hetkeksi normaalin luentotoimintansa ja lähti Tukholmaan valmistellakseen teosta uskonpuhdistusta käsittelevistä luennoistaan. (RR,1932,271. PoVa,1951;4,76).

kuinka jumalallinen totuus voisi olla järjen alapuolella. Jumalallinen totuus voi nousta järjen yläpuolelle, mutta järki saa siitä silloin valaistusta ja kirkastusta. Se ei voi olla järkeä vastaan. 90.

Ei kukaan tule Isän Jumalan luo muuten kuin puhtaan järjen kautta. 93.

Puhdas jumalainen järki, joka itsessään on harmoniaa ja täynnä onnea ja auttuutta, katselee järkevästi ja aivan objektiivisesti koko maailmaa, ja siihen järkeen me saatamme yhtyä. Jos se järki tulee eläväksi ihmisessä, silloin todella saatamme katsella elämän kaikkia ilmiöitä ja koko ilmennystä, koko ilmennyttä maailmaa aivan puolueettomasti. 94

Puhdas järki on puolueeton. Kirkas järki on kaikkea muuta kuin ihmisen itsekäs ajatus. Ihmisen itsekäs ajatus on ainoastaan esteenä järjen toiminnan tiellä. 95.

Poika on Isän täydellisyysajatus. Voisimme toisin sanoin sanoa: Isän kuva itsestään, Isän käsitys itsestään. 100.

Kun Isä, tämä ensimmäinen tajunta absoluutissa herää, niin Hän katselee itseään. Mitä Hän muuten katselisi? Hän katselee sitä, mikä on Hänessä ja mikä Hän on. Me sanomme tätä katselemista Pojaksi. Se on ensimmäinen, mikä tapahtuuu Logoksen herätessä, kun ensimmäinen Logos herää. Ja kun se on iankaikkista, niin se tapahtuu iankaikkisesti. 100.

Tämä täydellisyysihanne on luomisen alku. Se muodostuu aivan kuin ohjelmaksi luomistyölle, mutta nyt se ihanne aivan kuin vedetään alas todellisuuden maailmaan, niinkuin voisimme sanoa. Se on ilmennettävä muodoissa, siitä on tehtävä jotakin. Sen, joka vielä ei ole olemassa, on ilmennyttävä. Sentähden Isä tulee tuossa tahdossaan kaksinaiseksi. Hän tulee Isä-Äidiksi. Elohim on tullut ilmi Absoluutissa. Nyt silloin Isä-Äiti alkaa luoda. Se merkitsee sitä, että Isä pitää tajunnassaan täydellisyysihannetta ja antaa sille muodon, joka taas tapahtuu Äidin kautta. 102.

Me puhumme usein aineesta, mutta tekisi mieleni käyttää ainakin tässä kolminaisuudesta puhuttaessa toista nimitystä, joka ehkä jonkin verran paremmin kuvaa totuutta, ja se on fantasia eli mielikuvitus. Isän tajunnassa on tuo fantasia. Jotta Poika täydellisyysihanteena näkyisi ja saisi muodon, tulee fantasia avuksi, tulee Äiti avuksi. Yhdessä siis Isä ja Äiti alkavat antaa muodon Pojalle. He synnyttävät yhdessä Pojan. Pojasta muodollisena täydellisyytenä tulee ilmennyksen perikuva. Kaikki mikä sitten ilmenee ja luodaan, luodaan Pojan kautta, luodaan täydellisyyskuvan kautta. Äiti antoi siis muodon, jumalainen fantasia antoi muodon. 102-3.

Kun Jeesus sanoo evankeliumissa, ettei kukaan pääse Isän tykö paitsi minun kauttani, niin hän juuri tarkoittaa sitä, ettei kukaan pääse isänä ja äitinä Isän luo, vaan ainoastaan lapsena. 103.

vaikka me olisimme vanhoja ja meillä olisi perhe ja lapsia, niin voimme tietenkin tulla lapsiksi silti hengessämme ja hengessämme valmistua Jumalan valtakuntaa varten. Se valmistus on välttämätön. Me emme todellisuudessa astu poikina Jumalan valtakuntaan käyttääksemme Uudessa testamentissa käytettyä sanaa - käyttääksemme tuota nimitystä poika, joka on kaiken sukupuolisuuden ulkopuolella - me emme siis voi tulla pojiksi, jotka astuvat Jumalan valtakuntaan, jollemme tule, niinkuin Jeesus Kristus sanoo, lapsina jo siihen tietoon, että säilytämme sen lapseuden. 105.

Sentähden me ruumistumme tänne yhä uudelleen, jotta me lopulta oppisimme ratkaisemaan lapsen arvoituksen. Kun sen ratkaisemme, silloin astumme Jumalan poikina Jumalan valtakuntaan ja tulemme Isän tykö. 105.

Näin Jeesus tahtoo sanoa samassa luvussa: "Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Kun uskotte minuun, joka olen tässä fyysillisesti teidän keskellänne, niin seuraatte minua, kuuntelette mitä minulla on sanomista, otatte vaarin minun opetuksistani. Jos rakastatte minua, niin pidätte minun käskyni." - Tällä lauseella on siis tällainen yksinkertainen ja luonnollinen merkitys. "Minä olen se, joka avaan tien tässä näkyvässä maailmassa Isän luo. Kun rakastatte minua, luotatte minuun ja pidätte minun käskyni, silloin te seuraatte minua ja olette minun opetuslapsiani. Kun te olette minun opetuslapsiani ja pidätte minun käskyni, niin minä teen tiliä teistä Isälle ja te astutte valooni ja olette turvassa. Te vaellatte silloin valossa ja kuljette elämän portteja kohti." 106-7.

 

VI Näkymätön todellisuus

Esitelmä on pidetty Helsingissä sunnuntaina 30.10. 1932. Ennen sitä Ervast piti luennoinnista melkein kuukauden mittaisen tauon Tukholmassa käyntinsä takia. Ervastin tarkoituksena oli kirjoittaa Tukholmassa uskonpuhdistusta käsitteleviä luentojaan, mutta siitä "ei tullut mitään". Hän oli myös pettynyt Ruotsin teosofisen liikkeen kehitykseen, joka oli mennyt spiritismiksi ja psyykkisyydeksi. Ervast tapasi myös ruotsalaisen Ruusu-Risti-järjestön johtajan W. Hülphersin, joka piti Ruusu-Ristin työtä pelkkänä persoonapalvontana. (RR,1932,247. 1933,3-4,140. Hannula, Kysymyksiä ja vastauksia XII,85. PoVa,1951;4,76. Mela,333).

Näkymätön todellisuus on esimerkiksi meidän ihmisten oma sieluelämä. 108.

Me kuljemme epäilemättä kohti sellaista tulevaisuutta, jolloin se verho, joka kymmeniämiljoonia vuosia sitten laskeutui ihmisen sieluelämän ja tämän aistittavan elämän väliin, niin että hän nyt tekee eron aistittavan, ulkonaisen maailman ja täman sielullisen maailmansa välillä, alkaa vähitellen nousta. Ihmiset muodostuvat vähitellen sellaisiksi, että tuo näkymätön todellisuus taas tulee heille havaittavaksi. 112.

Ei ole mitään kohtaa luonnossa, missä ei ole tajuntaa, sielua. Kaikki tämä näkyvä elämä on ilmiö; se on kuin näkymättömän maailman kuori. Vaikka se on liikkumaton, niin sen takana piilee tajuntaa. 118.

Me olemme satojentuhansien vuosien aikana oppineet näkemään tiettyjä värejä, meidän silmämme osaa reagoida niin ja niin monelle väreilylle, mutta muutamien satojen tuhansien vuosien perästä meidän silmämme osaa reagoida paljon suuremmalle määrälle väreilyjä. Sentähden, mikä nyt on sanattua sielunelämää meidän tunteissamme, se tulee näkyväksi väri-ilmiöinä. Ja paitsi sitä mitä nyt näemme, näemme vielä toisia väri-ilmiöitä tämän lisäksi, jotka näyttävät meidän havainnoillemme, mitä tunteita meidän sielussamme liikkuu. 119-120.

VII Värien ja muotojen maailma

Esitelmä on pidetty sunnuntaina 6.11. Tässä luennossa Ervast esittää selvänäköä samaan tapaan kuin Steiner (ss.129-130), Sama kohta perustelee hyvin myös Ervastin aseman henkisenä opettajana.

Silloin, jos meillä on joitakin niin sanottuja selvänäkökokemuksia, pääsemme selville siitä, että väreissä ilmenee jotakin tunnesisältöä meitä ympäröivässä maailmassa, ja että muodossa, noissa oloihiden, esineiden, kappaleiden ulkopiirteissä - tulee ilmi ajatusta. 126.

ihmisen täytyy oppia sillä tavoin puhdistamaan tunteitaan ja tietenkin silloin myöskin ajatuksiaan, että hän osaa ajatella objektiivisesti, osaa ajatella oikein, inhimillisesti, puhtaasti. 128.

kun ajattelemme, on tunnetta aina myös mukana - vaikka ihminen ei itse sitä huomaisikaan. Tunne voi piillä syvällä, eikä ole suinkaan selvänä tajunnassamme. Mutta kuta syvemmällä se on, sitä katalampi se voi olla. Sillä jos emme itse huomaa, että tunnetta on mukana meidän ajatuksissamme, jos se on niin syvällä, ettemme huomaa sitä, kuka menee takaamaan, ettei se olekin jokin itsekäs tunne. Ja se värittää ajatustamme. Sentähden on hyvä, jos ihminen oppii ajattelemaan sillä tavoin, ettei hän ajattele yksistään aivoillaan, kun hän ajattelee inhimillisiä asioita. (Eri asia on, jos hän laskee laskuja, ratkaisee matemaattisen probleeman). Hyvä on, jos hänen ajattelussaan on mahdollisimman kaunis tunne mukana. 128.

Me voimme saada aavistuksen niistä tunteista, mitä taivaallisilla olennoilla on, kun oma tunteemme on alkanut muuttua järjeksi, silloin tiedämme, että tunnetta on aina mukana, mutta se tempaa itsensä irti persoonallisuudesta, voittaa oman itsekkään persoonallisuutensa ja tulee niin puhdistetuksi, järkeväksi ja kauniiksi, että se ei enää ole minkään rajoitetun olennon itsekästä tunne-elämää, vaan se on rajoitetun olennon itsensä levittämistä ulos avaruuteen ja tunkemista toisten olentojen sisään. - Saman voisi ehkä sanoa myös näin: se on rajoitetun olennon niin suurta laajentumista, että toiset elävät olennot tulevat ikäänkuin hänen sydämeensä, syliinsä, tajuntaansa, ja hän voi tuntea, mitä he tuntevat. Kun hän itse on jo ulkopuolella persoonallisia, rajoitettuja tunteita, hän voi silloin tuntea toisten olentojen tunteita. Tällainen ominaisuus on kehittynyt tunteen puhdistuksesta. 129-130.

järki ja ymmärrys - asioiden yhteyden näkeminen - on sielumme silmä. 134.

Emme voi oppia selvästi analysoimaan näkymätöntä maailmaa, ellemme ole oppineet sitä taitoa tässä näkyväisessä maailmassa. 137.

Me emme voi tulla sellaisiksi auttajiksi näkymättömässä maailmassa, että käymme lohduttamassa toisia kiirstulessa ja helvetissä, ellemme ole auttajia jo täällä fyysillisessä maailmassa. 138.

Tässä on se maailma, jossa käymme koulua ja kuljemme eteenpäin. Tässä on ensimäinen todellisuuksien maailma. Tässä koetellaan ihmisen koko olemusta. Jos me tässä olemme jotakin, olemme sitä näkymättömässäkin maailmassa ja siten voimme kehittyä eteenpäin näkymättömän maailman vaatimusten mukaan. 138-9.

on vanha sääntö kaikille niille, jotka ovat sillä tiellä, että selvänäkö voisi heissä kehittyä, että ensimmäiseksi on puhdistuttava ajatuselämässä. Sillä jos ajatuselämämme on tullut itsekkyyden, intohimojen ja vihan värittämäksi, on se ajatuselämä ensin puhdistettava. Sitten on ruvettava puhdistamaan persoonallista tunne-elämää yleensä, niin että ihmisen ajatus- ja tunne-elämä tulevat aivan soputointuisiksi. Ja sitten kun hän on sillä tavoin puhdistanut tunne-elämäänsä, on hänelle mahdollista nähdä oikein värejä. Sitten hänen on jatkuvasti puhdistettava edelleen ajatuselämäänsä - hänen pitää nähdä myöskin oikeita muotoja. 146-7.

 

VIII Selvänäkijän vaikeudet

Esitelmä on pidetty Helsingissä Kulmakoululla sunnuntaina 13.11. 1932. Samaan aikaan Ervast ja Ruusu-Risti olivat myös taloudellisissa vaikeuksissa Kulmakoulun velkojen johdosta. Ervastin ohella koulun rehtori Yrjö Eloniemi kantoi hankkeesta vastuuta ja luentoa seuraavalla viikolla rehtori Eloniemi kävi tiedustelemassa koululle valtionlainaa 19.11. valtionvarainministeri Kyösti Järvisen (1869-1957) ja Säästöpankkien Keskusosake-Pankin pääjohtajan Palojärven puheilla, joka puolestaan neuvoi kääntymään kouluhallituksen ylijohtajan (ja opetusministerin 1932-6) Oskari Mantereen puoleen. Hyvistä yrityksistä ja ylijohtaja Mantereen antamasta tuesta huolimatta laina jäi saamatta, koska valtiolla ei ollut tarvittavia varoja.(Y. E., Kulmakoulusäätiö,10).

 

todellinen selvänäkö vie ihmisen tietoiseen ja samalla objektiiviseen yhteyteen näkymättömän todellisuuden ja näkymättömän maailman kanssa. 148.

Se selvänäkö, jonka me kaikki tunnemme, ei koske yleensä näkymätöntä maailmaa, vaan enimmäkseen tämän näkyvän maailman muotoja, sen ulkopiirteitä ja sen tuttuja värejä. 148-9.

Silloin kun ihminen nukkuu ja on vapaa tästä fyysillisestä ruumiista, sen aisteista - ainakin suurimmaksi osaksi - silloin hän sielullisesti on herkempi vastaanottamaan sielullisia vaikutuksia eli vaikutuksia näkymättömästä maailmasta tai sitten vaikutuksia, jotka kulkevat näkymättömän maailman kautta, vaikkakin ne tulevat tästä näkyvästä maailmasta. 149-150.

useimmiten ei oteta lukuun, eikä muisteta, että näkymättömässä maailmassa ovat värit ensimmäisenä avaimena. Ne ovat ikäänkuin ne Pietarin avaimet, jotka avaavat oven näkymättömään maailmaan. Jos ei ymmärrä värejä, jos ei osaa mennä värien sieluun, värien sisään eikä tiedä niiden henkeä objektiivisesti, niin näkymätön maailma ei ole avoinna. Näkymätön maailma, samoin siis akaashiset aikakirjat ovat meille avoinna juuri siinä määrin kuin me osaamme asettaa itsemme kontaktiin näkymättömän maailman värien kanssa, siinä määrin kuin me osaamme eläytyä väreihin.163-4.

Huomatkaa, että näkymättömässä maailmassa on väriasteikko laajempi kuin näkyvässä maailmassa. Nyt on siis luonnollista, että jos ihminen joutuu yhteyteen näkymättömän maailman kanssa, niin hänen täytyy tutustua monenlaisiin väreihin, ei siis ainoastaan näihin, jotka ovat hänelle tuttuja entuudestaan. Siinä määrin kuin hänen tajuamansa väriskaala laajentuu, siinä määrin näkymätön maailma hänelle avautuu. Jos siis tuo selvänäkijä ei ole vastaanottava, eikä näe muita värejä kuin vanhoja tuttuja, niin hänen kokemuksensa näkymättömässä maailmassa rajoittuvat hyvin vähiin. 164.

Meidän täytyy ymmärtää Kristuksen oppia. Emme voi yhtyä Kristuksen auraan, eli siis Pyhään Henkeen, emme voi saada Pyhää henkeä, ellemme ymmärrä Jeesuksen eetillistä, siveellistä pohjaa, hänen siveellistä näkökantaansa, hänen siveellistä elämystään. Hänen elämänymmärryksensä meidän täytyy löytää, ja silloin me täytymme Pyhällä Hengellä ja se on juuri Kristuksen aura. Me joudumme silloin kontaktiin Isän kanssa, voimme sanoa. 167.

takaisin sivun alkuun

Jeesus Kristus Maailman vapahtaja

kuuluu Ervastin "tärkeiden kirjojen joukkoon". Julkaisijan mukaan teos sisältää Ervastin luentoja ajalta 29.11. - 27.12. 1931 ja 20.11.- 26.12. 1932, mutta kuitenkin ensimmäisen luentosarjan viimeinen esitelmä Jeesus Kristuksen elämä on pidetty 1.1. 1932. Ensimmäinen painos ilmestyi v. 1940 Ruusu-Ristin Kirjallisuusseuran toimesta ja toinen, näköispainos v. 1983, josta oheiset mietelauseet on poimittu. Jeesuksen aseman korostaminen erottaa Ervastin muista teosofisista kirjailijoista ja tämän teokset luennot ovat voineet tukea Paavo Koitilta saamiani tietoja, että Ervastin arveltiin myöhemmällä iällään palanneen takaisin "kirkon uskoon". Siitä ei tässä teoksessa kuitenkaan ole kyse, sillä toisaalta Ervast kertoo, miten hänessä eli sama Kristus kuin Jeesuksessakin, ja meissä tavallisemmissakin ihmisissä.

Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura on sijoittanut Jeesus Kristus, maailman vapahtaja teoksen sarjaan "Christosophisia peruskysymyksiä", yhtä lailla tärkeätä Kosmillista Kristusta koskevaa tietoa Ervastin kannalta sisältävät hänen muutkin teoksensa, kuten esim. Christosophia, Vuorisaarna ja Kristus meissä.

 

I. Mitä on tosi kristinusko? Esitelmä on pidetty 29.11. 1931 nimellä Mitä on kristinusko? Syksy 1931 oli Ervastille henkilökohtaisen golgatan aikaa, kun hänet täysin perättömän ilmiannon välityksellä kytkettiin ns. Tattarisuon juttuun. Edellisissä luennoissaan Ervast käsitteli Jeesuksen opetuksia suhteessa ajankohtaisiin tapahtumiin, jotka luennot on suurimmaksi osaksi julkaistu teoksessa Nykyisen ajan ongelma ja sen ratkaisu (1945-1983). Moraalin voimakasta korostamista, puolsi ajankohdan vakavuuden ohella sekin, että jotkut Ruusu-Ristin jäsenet olivat omalla pölhöydellään herättäneet viranomaisten epäluuloja ja vanhat syytökset Ervastin homoudesta nousivat taas päivänvaloon. - Toisaalta myös Ervastin yhdistäminen "mustaan magiaan" periytyi TS:n kriisiajoilta. Näiden sivujen tekijän mielestä kysymys Ervastin magian laadusta tulee esille hänen teksteistään ja todennetuksi omakohtaisen vuorisaarnan seuraamisen myötä.

pitkin elämääni olen aina ollut sillä kannalla, että täytyy kysyä. Ihmisen täytyy kysyä ja sitten etsiä vastausta. Jos joku ihminen esimerkiksi sanoo itselleen: minä olen teosofi - , niin mielestäni - olen monta kertaa sanonut - hänen pitää joka päivä kysyä itseltään ja tutkia itsekseen, mitä teosofia on, minkä tähden minä olen teosofi ja mikä on minun teosofiani? Jos joku sanoo itseään ruusuristiläiseksi on hänenkin tehtävä samalla tavalla, jos hän pyrkii oikeaan ruusuristiläisyyteen. "Mikä on minun Ruusu-Risti-teoriani, - uskoni? Mikä on tämä Ruusu-Risti?" Näin tulee hänen kysyä ja aina nähdä mahdollisimman selvänä vastaus kysymykseen, mitä Ruusu-Risti on? Ja aivan sama velvollisuus olisi minusta myöskin jokaisella, joka sanoo itseään kristityksi. 11.

mikään ei niin lamauta ihmisen henkistä elämää, ponnistuksia ja pyrkimyksiä kuin se, että hän tyytyy pitämään jonkin asian varmana, selvänä ja itsestään luonnollisena, jota ei tarvitse enemmän ajatella. Joka pitä omaa elämäänsäkin aivan luonnollisena, ei silloin tule ajatelleksi joka päivä, mitä siinä mahdollisesti voisi muuttaa ja parantaa. 12.

me ihmiset asumme sellaisessa fyysillisessä ruumiissa, jossa vallitsee hitauden laki. Ja se laki saa aikaan, että me vaivumme jonkinlaiseen tapaan, kiinteään - melkein voisi sanoa - vanhoillisuuteen, sellaiseen tottumukseen, josta emme pääse irti, jollemme yhtä mittaa ponnista. Meidän täytyy yhtä mittaa ponnistaa, ettemme jäisi mihinkään muotoon kuihtumaan. Meidän täytyy yhtä mittaa sentähden tehdä työtä itsemme kanssa. 12.

Olemme nähneet historiasta, että henkistä voimaa ei voida väkivallalla tukahduttaa. 14.

jos tahdomme päästä selville siitä, mitä on kristinusko, mikä on Kristuksen oppi tässä ensimmäisessä metafyysillisessä puolessaan, meidän täytyy oikeastaan silloin pyrkiä totuuden tietoon sillä tavalla kuin Jeesus Kristus neuvoi meitä totuuden tietoon pyrkimään. 24.

meidän ei oikeastaan tarvitse uskoa muuhun kuin siihen, että on olemassa joku rakkauden henki tämän maailmankaikkeuden sisällä tai takana. Ja kun siihen uskomme, silloin voimme alkaa seurata niitä opetuksia ja käskyjä, joita Jeesus antaa, että pääsisimme totuuden tietoon. 25.

Jollei meidän oma elämämme pyri yhtymään Jumalaan, pyri luopumaan omasta kuolevaisesta persoonastaan, jos se ei pyri sitä jättämään ja yhtymään rakkauden henkeen, niin ei se elämä tietenkään sitten ole mikään kristitty elämä. 25.

jos tahdotte tietää, mikä on Jeesuksen Kristuksen maailmankatsomus, hänen maailmankuvansa, tutustukaa H. P. Blavatskyn teosofiaan. 26-7.

Kristittyjen ei olisi pitänyt pyrkiä siihen, että he saivat valtiolta tunnustuksen, että heidän maailmankatsomuksensa tulisi koko valtakunnan omaksi. Se oli heidän erehdyksensä, noiden myöhempien kristittyjen. Kristittyjen olisi oikeastaan sillä tavalla pitänyt pyrkiä valtion tunnustamiksi, että he olisivat saaneet elää omana valtakuntana, että he olisivat saaneet muodostaa valtakunnan keskelle jonkinlaisen oman valtion, joka tietysti olisi totellut valtakunnan lakeja kaikessa hyvässä, mutta jolle olisi annettu oikeus kieltytyä sodasta, väkivaltaisista teoista, ryöväriretkistä ja sellaisista teoista. 27.

Jeesuksen Kristuksen seuraajien ja toisten mestarien seuraajien täytyy saada luoda uusi yhteiskunta, uusi yhteiselämä, uusi valtakunta. 28.

 

II. Mitä kristinusko on minulle? Esitelmä on pidetty sunnuntaina 6. 12. 1931. Samana päivänä vietettiin itsenäisyyspäivää Kulmakoululla Ruusu-Risti juhlalla, johon kokoontui salintäydeltä yleisöä, "joka hartaudella ja mielenkiinnolla seurasi taiteellisen ohjelman vaihtelevia numeroita." (RR,1931,368). Samassa juhlassa Ervast piti historiallisen esitelmänsä Kansan henkinen itsenäisyys, jossa hän kertoi Suomen kansan mahdollisuudesta tulla kansojen auttajaksi. (Suomen henkinen itsenäisyys. RR,1961;10,301-6. 1977;2,1-8). Samasta vaihtoehdosta hän tosin oli puhunut jo Suomen deevan tehtävän yhteydessä v. 1912 ja 1913 kesäkursseilla sekä niiden pohjalta laadituissa teoksissaan Uudestisyntyvä Suomi (1924) ja Suomen kansallishaltia (1913).

On totta, että niin paljon kärsimystä kuin olemme saaneet aikaan, niin paljon onnea meidän täytyy luoda ja saada aikaan. 37.

Ihmisen päämäärä on tulla hyväksi, itse olla täydellinen, ja kun hän on hyvä ja täydellinen, silloin hän on hyvä puu, joka kantaa hyvää hedelmää. 39.

Me emme voi tehdä muuta kuin hyvää, jos itse olemme hyvät, niinkuin me voimme sanoa Jumalasta, että hän on hyvä eikä voi tehdä muuta kuin hyvää. Isä taivaassa ei voi tehdä muuta kuin hyvää, koska hän itse on hyvä. Siinä on hyvien tekojen välttämätön edellytys, jota emme saa kadottaa silmistämme. Sitähän luonnollisesti Lutherkin ajoi takaa kun hän sanoi, että usko pelastaa eikä teot. 39

minulle selvisi, että tämä totuuden etsiminen, joka asettaa kaikki vaa'alle, elämän ja kuoleman, ja joka sillä tavalla tulee ihmiselle parhaiten nuoruudessa, on elämän ensimmäinen käytäntö inhimilliselle olennolle. 48.

moraalin alku ihmisen elämässä on, että hän kokonaan etsii totuutta, Jumalaa, eikä mitään muuta pyydä kuin Jumalaa. Sillä silloin hän itse asiassa saa sen ja on jo siinä, jota Uudessa Testamentissa nimitetään Pyhäksi Hengeksi, totuuden pyhäksi hengeksi ja myös Kristuksen auraksi. 48-9.

 

III. Tieni Kristuksen luo. Esitelmä on pidetty 13.12. 1931. Saman kuun Ruusu-Ristissä Ervast kirjoitti Ruusu-Rististä teosofisen liikkeen uudestisyntymänä ja sen tehtävästä kertoa "siitä Kristuksesta ja siitä Jeesuksesta, jonka kristikunta on unohtanut". (RR,1931,333-4).

jos ihminen ilman teosofiaa tutkii uskontoja, maailman erilaisia ja monia uskonnollisia käsityksiä, niin ei ole ollenkaan sanottu, että hän niistä löytää totuuden ydintä. 52.

teosofisen herätyssanoman tarkoitus on ollut saada ihmiset etsimään mestareita, vapahtajia. Ja todellinen teosofi madame Blavatskyn mielestä on silloin se, joka, oli hän mitä uskontoa tahansa alkaa etsiä oman uskontonsa mestaria, tai, jos hän ei tunne erikoista vetäymystä omaan uskontoonsa, toisen uskonnon mestaria, jos se uskonto häntä enemmän viehättää. Ei ole kielletty kristityn etsimästä Buddhaa, ei muhamettilaisen Jeesusta Kristusta. Ihmisten veljeys tulee näkyviin vasta siinä, että he alkavat etsiä mestareita. Se on se ensimmäinen totuus, mikä jokaisen totuudenetsijän pitäisi tehdä. Hänen pitäisi luopua pelkästään älyllisestä, filosofisesta kannasta ja tulla uskonnolliseksi, mikä merkitsee, ettei hän tyydy ajattelemaan jotain maailmankuvaa, vaan hän tahtoo etsiä tuon maailmankuvan laatijaa itseään, sitä opettajaa, tietäjää, joka saattoi ilmoittaa jotain tuollaista ihmisille. 59-60.

madame Blavatsky perusti sentähden esoteerisen osaston Teosofiseen Seuraan, että hän huomasi teosofien jäävän älylliselle kannalle. Hän tahtoi antaa nimenomaista opetusta siinä tiedossa, joka veisi teosofin mestarin luo. 60.

Jeesus Kristus on tullut minulle niin suureksi ja ihmeelliseksi rikkaudeksi, niin tyhjentymättömäksi elämäksi, että sitä olen vain sitten tutkinut yhtä mittaa. 64.

Jos meissä on ollut jokin synti tässä elämässä, niin me tiedämme, kuinka paljon se polttaa meitä, ennenkuin olemme päässeet siitä vapaiksi, mutta se on Jumalan tuli, joka polttaa. Yhtä hyvin kuin jättämällä asiat kuolemanjälkeen, voimme nyt jo antaa sen tulen polttaa pois meistä, mitä meissä on pahaa. 67.

 

IV. Adam ja Eva. Esitelmä on pidetty 20.12. 1931. Vuoden vaihteessa Ruusu-Ristin työhön sisälyi looshityön ohella useita eri muotoja, kuten RR:n propagandajärjestö, Opistola, Nuorten ryhmä, Kirjasto ja Käsityöryhmä. Toisaalta Hannula kantoi huolta, ettei Mestarin työ joutuisi ristille taloudellisen ahdingon vuoksi, niin ettei Kristuksen "tarvitse syntyä maailmaan enää vain ristiinnaulittavaksi, vaan opettajaksi, johtajaksi, kuninkaaksi." Omasta kokemuksestaan Hannula tiesi vapaaehtoisen uhrin myötä seuraavan siunauksen. (RR,1931,352-3. 1932,67).

Ilman sydämemme myötävaikutusta, ilman niitä sisäisiä ääniä, jotka kuuluvat meidän sielussamme, ei ole mitään toivoa löytää Jumalaa, totuutta. 76.

meidän sydämemme, se mitä tunnemme, on lähempänä meidätn todellisuuttamme,meitä itseämme todellisina olentoina; se on lähempänä meitä kuin ajatus. 76-7.

kuinka minä voin muuttaa oman sydämeni? Se olisi toivotonta, ellemme ymmärtäisi, että ihminen on jälleensyntyvä olento, jonka sydän puhdistuu syntymien vieriessä. Kun hän yhdessä elämässä oppii ajattelemaan, niin taivaassa hän omaksuu nuo ajatukset sydämeensä ja saa sellaisen sydämen seuraavalla kerralla syntyessään. Sentähden ihmisen elämä ei ole toivotonta. 78.

kuudennen juurirodun nykyisessä fyysillisessä tilassa tulee jonkun verran toteutumaan juuri se, että ihmisten ja eläinten väli on ystävällisempi tällä fyysillisellä tasolla ja että me ihmisinä olemme voittaneet erään merkillisimmistä luomisvoimista, nimittäin sukupuolisuuden. 88.

V. Jeesus. Luku perustunee Ervastin 26.12. pitämään esitelmään Ensimmäinen ja toinen Adam. Saman päivän iltana juhlistettiin Pekan syntymäpäivää Kulmakoululla vietetyllä kahvitilaisuudella. Ervast käsitteli Ruusu-Ristin suhdetta Kristuksen mysterioon myös joulukuun Ruusu-Ristissä, kun hän kirjoitti, että "Ruusu-Risti uskoo ja tietää, että Europpa, kristikunta, ihmiskunta pelastuu, jos se omaksuu oikean käsityksen Kristuksesta" ja: "Voidaksemme lähestyä Kristusta, tulee meidän lähestyä Jeesusta", jolloin Ruusu-Ristin tehtävä on kertoa "kristikunnalle siitä Kristuksesta ja siitä Jeesuksesta, jonka kristikunta on unohtanut." (RR,1931,333-4).

 

Mehän olemme ruusuristiläisinä totuudenetsijöinä päässeet siihen, että Kosmillinen Kristus, Jumalan Poika, on Absoluutissa ilmenevä täydellisyyden ajatusm toisin sanoen Jumalan ajatus, elävä persoonallisuus. Kristus on maailmankaikkeudessa ilmenevä elävä Jumala, persoonallisuus, Kosmillinen Kristus, joka sitten tässä meidän maapallossamme, samalla tavalla kuin muissakin maailmoissa avaruudessa on laita, askel askeleelta ilmoittaa itsensä, ilmestyy jollakin tavalla, - aina ihmisten välityksellä tietenkin. 95.

Tavallinen ihminenkin on jumala. Toisin sanoen: meissä piilee jumala. Sentähden ymmärrämme, että Jeesus Kristus on ihanteemme ja matkamme päämäärä, koska hän on se jumala, mitä itsekin olemme. Voisimme sanoa: hän on ianakaikkinen lapsi. Sillä voimme lapsessa nähdä viattomuutta. Ja voimme nähdä itsessämmekin jotakin sellaista lapsellisuutta, sellaista jumalallisuutta, joka ei tiedä mistään pahasta, jolle mitään pahaa ei ole olemassa. Meissä sellainen jumala piilee. Tiedämme, että sellainen lapsi on olemassa, Jeesus Kristus on tämä lapsi ja samalla uusi ihminen, jolla on kaikki viisaus ja kaikki tieto. 99.

Jeesus Kristus ei ole ainoastaan Logos tai Kosmillinen Kristus, joka puhuu ja elää hänen kauttaan, vaan hän on kokonaan tämä Kosmillinen Kristus, jumalallisen ruumistuma; hän on todella tuo inkarnaatio. 100.

me ihmiset emme tunne, mitä elämä on, kun lähdemme kokemaan. Sillä jos me oikein tahtoisimme tietää, mitä elämä on, ja jos oikein tahtoisimme elää tätä elämää Eedenin onnelassa, niin emme lähtisi mitään kokemaan. Me tietäisimme, että kaikki on koettu, pysyisimme kokemattomina lapsina, ja ottaisimme kaiken opin ja viisauden toisten kokemuksista. 104

Eedenin historiaan syventyessämme joudumme Lemurialle, kolmanteen juurirotuun tai kauemmaksikin, mutta sanokaamme kolmanteen. Silloin oli Eedenin yrttitarha aivan kuin onnela, mutta siellä kasvoi hyvän ja pahan tiedon puu. Tämä oli koulu, jonka muualta tänne tulleet viisaat perustivat, mutta se ei ollut ulkonaisesti näkyvissä, sillä ihmisen tajunta eli toisilla tasoilla, taivasmaailmassa. Se koulu oli siis aivan näkymätön, rajoitettu alue taivasmaailmassa. Ihmiset, joitten tajunta ulottui tietoisesti tuohon taivasmaailmaan, kävivät tässä koulussa. 106.

Eedenissä tehtiin päätös, että useimmat, voimme sanoa käytännöllisesti katsoen kaikki, lähtevät ulos elämään kokemaan kaikkea, tulemaan aivan tavallisten ihmisten kaltaisiksi, lähtevät kokemaan ja voittamaan. Ymmärrämme, koska he olivat kaikki kuin Zarathustra ja Buddha, että noiden olentojen täytyi olla muita hieman vanhempia, sillä kuinka he muuten olisivat voineet noin paljon voittaa.He päättivät siis lähteä ulos elämään, mutta he säilyttivät muistonsa. 108-9.

VI. Jeesus Kristuksen elämä. Luku perustunee Ervastin 27.12. 1931 Kulmakoululla pitämään esitelmään Jeesus Kristus. Kun Ervast kertoi ihmiskunnan ja salaisen veljeskunnan salattuun historiaan liittyviä asioita, niin hänellä saattoi olla niistä myös omakohtaista kokemusta, sillä Aira Lehtinen välitti Alma Allinniemeltä saamansa tiedon, jonka mukaan Pekka Ervast sanoi, että hän oli yksi niistä kolmesta, jotka Lemurialla suunnittelivat vapaamuurariutta. (Aira Lehtinen, Kaksi teosofista voimahahmoa. Helsinki 1996,37).

tuon ensimmäisen Aadamin, joka myöhemmin tuli Jeesus Kristukseksi, ei tarvinnut syntyä tähän syntien ja tuskien maailmaan, vaan hän sai jäädä tähän taivalliseen olotilaan, jossa aina säilyi hänen minuutensa lapsellinen viattomuus - tietysti meidän kaikkien minuuksien puhtaus ja viattomuus säilyy taivasmaailmassa, mutta hänellä se säilyi siellä silläkin tavalla, että ei muodostunut minkäänlaista karmaa hänenoman persoonallisuutensa kautta, hänen tuskansa, kärsimyksensä ja itsekieltäymyksensä ollessa suurempi kuin kenenkään toisen -, joskin hän eli taivasamaailmassa, onnen ja autuuden maassa - niin hän tunsi yhteytensä koko ihmiskunnan kanssa. 113.

Jumala ei muuta tahdo kuin että kehittyisimme ottamaan vastaan sitä rakkautta, mikä hän on. 115.

Me voimme ymmärtää minkälainen oli tuon ensimmäisen Aadamin eli Jeesus Kristuksen elämä taivasmaailmassa vuosimiljoonien vieriessä. Se oli ihmeellisintä, että hän koko ajan katseli ihmiskuntaa ja tunsi olevansa yhtä kaikkien kanssa, - ensin ylhäältä, sitten aina lähemmäksi tullen. 116.

Nyt elämme viidennen juurirodun kuudennessa alarodussa. 120.

Neljännessä, viidennessä ja osaksi kuudennessa juurirodussa olemme jakautuneina kahteen sukupuoleen, mutta kuudennen juurirodun aikana tapahtuu taas sukupuolten sulautuminen yhteen. Ihminen voittaa eräitä luonnonvioimia niin että suvun jatkaminen ei tapahdu sillä tavalla kuin nyt. Tulemme henkisemmiksi olennoiksi ruumiillisesti, ja järkemme on niin kouluutettu, sisäinen elämä on mennyt siihen suuntaan, että voimme antaa henkistä sisältöä sille uudelle ruumiille, joka tulee, ettemme sitä tietämättömyydessämme ja aineellisessa pahuudessamme veisi piloille. 120.

Meillä on aina astraalis-mentaaliset ja fyysilliset idut mukanamme. Jos meidän äitimme antavatkin meille myöskin astraalis-mentaalisen ruumiin, niin että ulkomuodoltamme, vaistomaisilta tavoiltamme ja tunnetavoiltamme muistutamm vanhempiamme, niin samalla kuitenkin tuomme idut menneisyydestämme, ja itse alusta lähtien muovailemme niitä ruumiillisia muodoja, jotka saamme vanhemmiltamme. 122.

Sille emme voi mitään, että jos minä saan toisen ihmisen eetteriruumiin, se muovailee fyysillistä ruumistani, ja olen siten kuin jälleensyntymä, vaikka minulla on oma astraaliruumis. Samalla tavalla, jos saan astraaliruumiin toiselta, olen astraalisesti tuon toisen jälleensyntymä. 126.

Historiassa on ollut ihmisiä, jotka ovat saaneet omakseen jonkun edeltäjän jonkun näkymättömän ruumiin; ja tiedämme, että he eivät ole kuitenkaan tuon olennon jälleensyntymiä, koska sen olennon minä ei ole jälleensyntynyt. 126.

kahdentoista vuoden iässä Jeesukselle tapahtui se, että hänen minuutensa, joka oli taivaissa ja oli paljon kokenut juuri näitä suuria jumalallisia asioita, yhtyi hänen persoonallisuuteensa. 129.

 

VII. Jeesus Kristus. Esitelmä on pidetty 1.1. 1932, vuodenvaihteessa, jolloin Kulmakoululla vietettiin uudenvuoden valvojaisia. Vuodenvaihteessa Ervast tervehti ilolla sitä, että Suomen kansa äänesti kieltolain kumoon, jolloin raittiudesta tuli jälleen omantunnon ja moraalin kysymys. (RR,1932,105-6).

Ervastin "kirkollisista" korostuksista huolimatta Ruusu-Risti oli esillä kirkkopäivillä, kun kirkkoherra A. E. Jokipii piti alustuksen russelilaisuudesta, spiritismistä ja teosofiasta ja "kehoitti kirkkoa ripeämmin toimintaan, jotta harhautuneetkin sielut voitettaisiin takaisin kirkon helmaan.".

Ervastin mielestä kysymys oli siitä "kykeneekö kirkko näyttämään tietä, ja vastaus: ainoastaan siinä määrin kuin kirkko ja sen edustajat seuraavat Kristusta jokapäiväisessä ajatuksessa, puheessa ja elämässä, - ainoastaan siinä määrin kirkko kykenee näyttämään tietä." (RR,1932,38-9).

Jeesus Kristuksen elämän jälkeen Ervast piti 3.1. esitelmän Uutta vuotta alkaessa (julk RR,1942;1,1-13) ja aloitti 10. 1. 1932 esitelmäsarjan, joka on julkaistu teoksessa Ihmisen synty.

 

On olemassa salainen veljeskunta, joka huolehtii ihmiskunnan kehityksestä ja silloin tällöin lähettää jonkun veljen, jäsenensä maailmaan muistuttamaan ihmisiä siitä totuudesta, jonka he ovat joko unohtaneet tahi josta he eivät vielä tiedä. 138.

tämä aineellisuus ei ole muuta kuin korkeammassa tajunnassa oleva ihmeellinen taikavoima, jonka alaisia me täydellisesti olemme. Yksilöiden inhimillisen tajunnan kehittämiseksi on välttämätöntä käydä koulua, jossa ne joutuvat sellaiseen hallusinaatioon, että on olemassa maailma aistillisesti havaittavana todellisuutena. 141.

Korkeampi minä elää Eedenissä paratiisillisessa tilassa ja ainoastaan siinä tilassa imee itseensä hienoimman esanssin, viisauden, maaelämän kokemuksista. Siihen ei tule mitään pahaa. Sentähden meissä on jokaisessa tuo ihmeellinen enkeliolento, joka ei tiedä pahasta, mutta viisastuu hyvästä. Persoonallisuus saa kokea kaikkea pahaa, syö hyvän ja pahan tiedon puusta; mutta korkeampi minä imee hyvän tiedon ja näkee kaiken pahan, mutta ei tunne vetäymystä tuohon pahaan. Se on enkeli meissä jokaisessa. 144.

Ja se ensimmäinen Aadam, josta tuli Jeesus Kristus, lupasi olla korkeampana minänä yhtä mittaa, ilman mitään omaa karmaa, ilman karmallisten persoonallisuuksien sarjaa. Hän lupasi kieltäytyä siitä kaikesta. Hän lupasi säilyttää ihmeellisen lapsen viattomuutensa läpi vuosimiljoonien kelvatakseen sitten Jumalan Pojaksi. 145.

me olisimme joutuneet täydellisesti tämän aineellisen hallusinaation orjiksi, ellei olisi tullut näkyväisenä ihmisenä fyysilliseen maailmaan Jumalan Poikaa, ja samalla tähän eetterimaailmaan Kosmillinen Kristus, joka on täyttänyt ihmiskunnan sielun ja koko maapallon elämän. 145.

kun Kristus nyt elää niin lähellä, että jokainen meistä voi fyysillisessä tajunnassaan löytää Jumalan Pojan eli Kristuksen, niin voimme pelastua. Ainoastaan Kristus on se voima, joka voi nostaa meidät itsemme yli, vapauttaa meidät itsestämme, persoonallisuudestamme, kaikesta, mikä meissä on alhaista ja itsekästä - ainoastaan Kristus. 146.

Näitä kahtatoista ihmeellistä ihmiskunnan johtajaa, opettajaa, jotka ensin opetuksillaan valmistaisivat kristustapahtumaa ja sen jälkeen muistuttaisivat, selittäisivät ja valaisisivat sitä -, näitä kahtatoista suurta opettajaa sanotaan vanhalla itämaisella ja buddhalaisella nimityksellä boodhisattvoiksi. - Suunnitelmissa on ollut kaksitoista boodhisattvaa. 146-7.

Ensimmäinen ihmiskunnan boodhisattvoista oli Buddha. Ennen olivat ne, jotka olivat tulleet muista tähdistä. Sentähden voimme sanoa, että Gotama Buddha oli ensimmäinen ihminen meidän ihmiskunnastamme, joka saavutti täydellisyyden, taisteli itsensä Buddhaksi, valistuneeksi. 148.

Tänä päivänä, jos tahdomme oppia viisautta, voimme syventyä Buddhaan; meidän järkemme valistuu, ajatuksemme muuttuvat, karakteerimme muuttuu. Niin ylevää olentoa kuin Buddha ei ole toista. Hän on se, joka opetti. Hän antoi kaiken sen viisauden, mikä edellisessä manvantarassa, kuumanvantarassa oli voitu saavuttaa, ja lisäsi sitten kaiken sen nöyryyden,myötätunnon, säälin ja rakkauden, mitä hän tässä manvantarassa saavutti. 148-9.

Jollemme osaa tehdä niinkuin Buddha, emme voi kokonaan ymmärtää Jeesus Kristusta. Buddha valmisti tietä hänelle, ei ainoastaan itsessään, vaan koko ihmiskunnassa. Meidän täytyy ensin tulla buddhalaisiksi, kulkea kaikkien vanhojen uskontojen kautta, ennen kuin tulemme Jeesus Kristuken luo. Emme voi ymmärtää häntä, ellemme ensin seuraa Buddhaa hänen itsestään luopumisessaan, itsekieltäytymisessään -, ellemme paljasta itseämme niin pieneksi, mitättömäksi, köyhäksi, ettemme mitään turhaa itsestämme usko, vaan ainoastaan tahdomme elävää Jumalaa, elävää totuutta. 149.

kaikki kaksitoista boodhisattvaa ovat kuin opettajia, jotka opettavat Jeesus Kristuksesta. Hän on se elämän lähde, se elämän vesi, jota he kaikki juovat ja tarjoavat ihmisille. 150.

 

VIII. Jeesus ja Kristus. Esitelmä on pidetty 20.11. 1932. Sitä ennen Ervast puhui selvänäkijän vaikeuksista (Kts. Salaperäinen ihminen). Samaan aikaan Ervastin ja Ruusu-Ristin työtä hankaloitti, mutta samalla myös aktivoi Kulmakoulun taloudellinen tilanne. Koulun rehtori Yrjö Eloniemi kävi luentoa edeltävällä vi9ikolla tapaamassa Kouluhallituksen ylijohtajaa Niilo Manteretta, joka suhtautui myönteisesti Kulmakoulun avustamiseen, mutta valtiollakaan ei ollut koululle rahaa lainattavaksi. (Y. E. Kulmakoulusäätiö,10).

kun se Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen yli, se oli ainoastaan aura. Sana eli Täydellinen Ihminen, joka tuli Isästä, Jumalan tajunnassa, järjessä, elävä täydellisen ihmisen kuva valtasi Jeesuksen, laskeutui häneen Jordanin kasteessa; ja se oli Isän aura, Isän Poika Kristus, se oli Kristuksen aura. Se yhtyi Jeesukseen. Se oma aura, mikä hänellä oli, oli läpinäkyvä ja kirkas. Siinä ei ollut mitään karmaa, ei mitään pahaa. Se oli miltei olematon aura, ja tähän laskeutui Kristus, Jumalan Poika, ja Isästä lähtevä Pyhä Henki. Hänen oma auransa haihtui siihen, mutta hänen oma minänsä jäi ja otti vastaan täydellisyyden ihanteen, Jumalan Pojan. Kristuksen aura aivan kuin pyyhkäisi kaikki pois, ja Jeesus yhtyi siihen ja tuli samalla Jumalan Pojaksi -, jolle on annettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä. Hänen tajuntansa käsitti silloin heti tämän aurinkokunnan, ennen kaikkea maapallon - kaikki elävät olennot täällä. Jeesus Natsarealaisesta oli tullut Jeesus Kristus. 173.

Nyt kun Stefanus tai Paavali tai joku muu ottaa vastaan Pyhän Hengen, niin se lähtee ikäänkuin Isästä ja Pojasta. Siinä on nimittäin silloin mukana Jeesus Kristus, joka ensimmäisenä otti tällä tavalla vastaan Kristuksen koko olemukseensa. On kuin Jeesus Kristus lähettäisi Pyhän Hengen. Ja se Pyhä Henki tekee hänet silloin yhdeksi Jeesuksen Kristuksen auran kanssa, joka täyttää tämän maapallon ja on tässä aurinkokunnassa. Ihminen on silloin syntynyt Pyhästä Hengestä uudestaan. 173-4.

ja kun tuli aika siirtyä tänne maan päälle, silloin tänne tuli Venuksesta ja Merkuriuksesta suuria auttajia, jotka perustivat suuren Salaisen Veljeskunnan tänne maan päälle. Sitä nimitettiin paratiisiksi eli Eedenin puutarhaksi - hebreasta käännettynä. Silloin siihen kouluun oli jokaisella ihmisellä tilaisuus päästä, ja on vielä edelleen, sillä se koulu on olemassa. 175-6.

Jeesus sanoi, että hän mielellään uhrautuu sillä tavalla, että hän ei synny fyysilliseen ruumiiseen, vaan jää odottamaan tuohon keskuskouluun ollen vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, jotka syntyvät tänne ihmisinä, ja käy sitten inhimillisen elämän kokemukset läpi tällä tavalla. 177.

Yksi meistä, ensimmäinen veli osasi uhrautua miljoonia, kymmeniä miljoonia, ehkä satoja miljoonia vuosia; ehkä kuusta lähtien ja sitten toistakymmentä miljoonaa vuotta Eedenin puutarhan alusta. Hän suorittaa yhä tehtäväänsä, ja se ei ole ihmeellistä, että täällä länsimailla on ruvettu sitä ihmistä, joka on niin uhrautunut, palvomaan Jumalana. Mutta on silloin erehdys, jos ajatellaan vain Jeesus Natsarealaista, eikä Buddhaa ja toisia, sillä kaikkihan he ovat uhrautuneet ja ansainneet yhtäläisesti meidän palvontamme. Sentähden sanotaankin, ettei ihmisiä saa palvoa. Ei saa palvoa Buddhaa, ei Jeesusta, ei yhtään ainoata vapahtajaa, joka on tullut meidän ihmiskuntaamme auttamaan. On ainoastaan palvottava Jumalaa hengessä ja totuudessa, ja tunnettava ääretöntä rakkautta niitä kohtaan, jotka ovat koettaneet auttaa ja siinä onnistuneet. 178-9.

 

IX. Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Esitelmä on pidetty 27.11. 1932. Samaan aikaan, kun Ervast puhui Jeesuksen opetusten ainutkertaisesta merkityksestä, Annikki Reijonen valmisti häntä esittelevää lehtistä Pekka Ervast, a Theosophist of the North, jossa hän toisti Ervastin kautta välittyneen Blavatskyn ennustuksen teosofeille apua antavasta Pohjolan Valosta. (Emt.1932,s. 8).

Jeesus evankeliumeissa antaa meille selvän elämänopin.Ja meidän ainainen tehtävämme tässä Ruusu-Ristissä on viitata juuri Jeesuksen elämänoppeihin, hänen sanoihinsa, hänen käskyihinsä. Sillä me huomaamme hämmästykseksemme, että tässä maailmassa puolentoista vuosituhannen aikana on unohdettu Jeesus opettajana; on unohdettu, että Jeesuksella on selvät elämän käskyt ja neuvot. 187.

Jollei ihminen uskossa seuraa Vapahtajaa Jeesus Kristusta ja uskossa koeta toteuttaa Jeesuksen käskyjä, niin hän ei tule Jumalan valtakunnan, iankaikkisen elämän porteille. 192-3.

Veri ihmisessä on se aineellisuus, joka on lähinnä hänen minäänsä. Ihmisen minä ja hänen verensä ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Ihmisen veri ei ole puhdas. Se on saastainen, synnin saastuttama, sillä ihmisen veri on hänen itsensä, hänen oman menneisyytensä, hänen oman karmansa luoma. 196.

Ja vaikka me ihmiset kuljemme vilpittömästi kaidalla tiellä elämän porttia kohti, emme saa vertamme täydellisesti puhtaaksi. Emme voi puhdistaa sitä. Opimme kyllä saamaan vallan oman veremme yli, joka oli kovasti kiihkeä ja suuttuva, joka pani meidät vihastumaan ja raivostumaan. Se tyyntyy. Niin paljon valtaa saamme sen yli. 197.

Silloin kun otamme Jumalan Pojan vastaan minuuteemme, hänen elämänverensä valuu meihin ja puhdistaa meidän veremme. Ei sillä tavalla, että me tulisimme ikäänkuin siinä silmänräpäyksessä puhtaiksi, täydellisiksi ja ihmeellisiksi ihmisiksi, vaan sillä tavalla, että meissä pannaan alulle kirkkauden ruumiin synty ja muodostuminen. Meissä luodaan taivaallinen ruumis, t.s. sen siemen lasketaan meidän sielumme ja minuutemme maaperään. Jeesus Kristuksen ruumiista, hänen lihastaan ja verestään siemen tulee meidän vereemme ja siitä siemenestä kasvaa taivaallinen ruumis. 199.

Kristikunta ei vielä suurin piirtein - yksilöitä ja joitakin piirejä lukuunottamatta - tunne sitä mysteeriota, joka on elämän takana, ja joka on tuotu kristinuskossa ilmi. Sillä sitä mysteeriota - se taas on totta - ei voida tavallisella järjellä käsittää, vaan se täytyy kokea. Ja sitä ei pääse kokemaan, ellei kulje Jeesuksen jäljessä. 200.

 

 

X. Ehtoolliskalkki. Esitelmä on pidetty sunnuntaina 4.12. 1932. Samaan aikaan, kun Ervast puhui saatanan johtamasta itsekkyyden koulusta, Ruusu-Risti oli mukana Kulmakoulun taloudellisissa vaikeuksissa. Yleinen talouspula ja RR:n vastainen painostus saattoivat vaikuttaa myös siihen, että vuosi 1932 "löi rekordin" Ruusu-Risti lehden tilaajamäärän vähyydessä. (RR,1933,38-9). Toisaalta Ervastin puheet pahan koulun välttämättömyydestä saattoivat ilkeästi tulkiten tukeä käsitystä hänestä "mustana" maagikkona - mistä tietenkään ei hänen osaltaan ollut kyse, vaan siitä, että totuuden tietäjänä Ervast saattoi käyttää kovaakin kieltä ja esittää jäsenille suuria vaatimuksia. Hänen henkisyytensä tähtäsi ehkä käytännön muutoksiin omakohtaisen avunannon ja osallistumisen kautta. (RR:n jäsenlehti, 1957,18.)

 

Jos me osaisimme nähdä elämän jumaluuden, jos osaisimme nähdä, kuinka kaikki toimintamme on sisältörikasta, ylevää ja kaunista, meidän elämämme saisi sisältöä. 204.

Ihminen ei ota Kristusta vastaan, ennen kuin hän ymmärtää, mikä on jumalallinen rakkaus. Hän ei voi ottaa Kristusta vastaan, ennen kuin hän seuraa Jeesuksen käskyjä. Kun hän seuraa niitä, hän samalla ymmärtää niitä, sillä kaikki ne tähtäävät rakkauteen, siihen kestävään, kärsivään, pitkämieliseen ja uskolliseen, kuolemattomaan rakkauteen, joka ei tiedä mistään muusta kuin siitä, että se rakastaisi toisia. 212.

jokaisessa ihmisessä hänen persoonallinen minänsä, hänen jokapäiväinen todellinen persoonallisuutensa on se, jota nimitetään saatanaksi. Tämä persoonallisuus, tämä jokapäiväinen minuus, silloin kun se ei tunne Jumalaa, ei tiedä Jumalan tahtoa, ei sitä noudata, on saatana. 213.

Saatana on meidän maapallomme minuus, se ihminen, joka on tässä maapallossa ollut johtajana. Maapallon persoonallinen minuus on saanut nimen Saatana. Hänestä puhutaan Jobin kirjassa. Hän on saanut nimensä sentähden, että vaikka hän on täydellisesti epäitsekäs olento, viisas ja ihana olento, niin hän on ottanut tehtäväkseen kasvattaa ihmisiä sillä tavalla, että hän aina heittää meidän eteemme ansoja, jotka vievät meitä yhä syvemmälle pimeyteen, tietämättömyyteen ja itsekkyyteen. Meidän maapallomme johtava henki on pitänyt sellaista koulua täällä maan päällä. Tämä koulu on ollut välttämätön meille ihmisille. Mitenkä ymmärryksemme ja järkemme muuten olisi voinut kehittyä? Meidän täytyy oppia tuntemaan pahaa, jotta sitten joskus oppisimme tuntemaan hyvän. 214-5.

Sitä myöten kuin ihmiset ottavat Kristuksen vastaan, sitä myöten Saatanan valta horjuu ja vähenee. Mutta niin kauan kuin me ihmiset emme ota Kristusta vastaan omaan minuuteemme, niin kauan kuin emme tee minuudestamme ehtoolliskalkkia. niin kauan Saatana hallitsee, ja Jeesus Kristus vaikuttaa ainoastaan salassa. 215-6.

Mikäli henkiset voimat pääsevät vaikuttamaan ihmiskunnassa, sikäli ne aivan geometrisesti lisääntyvät. 217.

 

XI. Ehtoollisen mystiikkaa. Esitelmä on pidetty 18.12. 1932.

 

(Kirkoista) Ne ovat katsoneet itsensä sokeiksi siihen seikkaan, että Jeesus Kristus oli ihmisten vapahtaja ja auttaja henkisessä teossa. Tämä on ollut kohtalokasta, sillä se on merkinnyt sitä, että Jeesus ei ole voinut tulla liioin henkisenä auttajana, kun ei ole pantu arvoa hänen opetuksilleen. Ei ole ymmärretty, että niitä on ensin noudatettava; sitten vasta hän voi tulla persoonallisena vapahtajana ja auttajana. Hän ei voi tulla vapahtajana ja auttajana sille ihmiselle, joka ei noudata hänen käskyjään. 246.

Ja ennen kuin kristilliset kirkot ottavat vastaan Jeesuksen elämän ja opin ja rupeavat itse opettamaan Jeesuksen käskyjä, on Jeesus aivan kykenemätön tekemään mitään kirkkojen hyväksi. 247.

Mikä tämä mystillinen ehtoollinen on? Se on sitä, että yksilö voi koska tahansa ajasta ja paikasta riippumatta, voi saada näkymättömällä tavalla nauttia Herran pyhää ehtoollista. Jos me kuvaamme sitä seikkaa inhimillisin sanoin, voimme sanoa, että joku enkeli, siis joku Jeesus Kristuksen lähetti; taikka kuka ties joissakin tapauksissa Jeesus Kristus itse, tulee näkymättömän kalkin ja viinin kanssa. Kukaan ei näe mitään tässä näkyväisessä maailmassa, mutta näkymättömästi tuolle ihmisyksilölle tarjotaan kalkista pyhää ehtoollista, elämän vettä, Kristuksen verta. 250.

 

XII. Ehtoollisen okkultinen puoli - Graal-malja. Esitelmä on pidetty Pekka Ervastin syntymäpäivänä 26.12. 1932 Kulmaoululla nimellä Graalin malja. Samana päivänä kulmakoulun juhlasalissa vietettiin viimeistä kertaa Suomessa Pekan syntymäpäiviä, jolloin hän täytti 57 vuotta. Syntymäpäivillä puhunut J. R. Hannula sanoi Ervastista, etteä hän ei ole maallisten auktoriteettien virkaan asettama vaan hän on itse elämän lähettämä työntekijä. Lisäksi puhuja toivoi, että jo olisi se aika, jolloin Kristus siirtyy kärsivän vapahtajan asemasta julkisen Johtajan ja Mestarin asemaan. Hannula uskoi, että se ensin tapahtuu tuoreessa puussa, jonkunlaisessa Nooan arkissa, kutsuttujen ja valittujen pukuihin peuttavien keskuudessa, josta se hapatuksena tai valona laajenee maailman ääriin. RR,1933;1,7-9.

Omassa juhlapuheessaan Ervast puhui totuudenetsijän elämästä ja erikoisesti siitä vaiheesta, jossa hänen on tultava tisenäiseksi ja seistävä vaikkapa "koko maailmaa" vastaan. Ja samalla hän ennusti, että olemme nyt kulkemassa kohti kirkkaampaa aikaa - ja v. 1935 voimme iloita aineellisistakin saavutuksista. Eino Krohn, RR,1935,174. Uuno Pore,RR,1956;3-4,85.

27.12. kuoli Ervastin vanha ystävä kirjailija Arvid Järnefelt, jonka mielenkiinto teosofiaa kohtaan säilyi elävänä viimeisiin aikoihin asti. Pekka Häkli, Arvid Järnefelt,446-7. RR,1933,9-10. 1983;6,181.

RR:n työn organisoitumisen kannalta vuoden vaihteessa tuli muutos siten, että kustannusliike "varoineen ja velkoineen" siirtyi RR:n Kirjallisuusseuran haltuun. RR,1933,198.

Työn kannalta jonkunlaisia näkymiä avasivat myös Ervastin englanninkieliset teokset sekä häntä maailmalla esittelevä Annikki Reijosen lehtinen. RR,1933, 99-100,138-142,186-190,238-9,306-7.

jokaisen ihmisen on oltava tekijä maailmankaikkeudessa. Sitä varten on aineen koko ilmennys olemassa. 260-1.

Meidän täytyi langeta kiusauksiin, sillä sillä tavalla opimme vähitellen erottamaan hyvän pahasta ja totuuden valheesta, ja kehitymme ja viisastumme. 265.

vaikka menemme kuinka korkealle tahansa, kun jumalalliset olennot esiintyvät tekijöinä, he ilmenevät inhimillisessä muodossa, vaikka tosin äärimmäisen kirkastetussa muodossa. 265-6.

Silloin kun me puhdistamme sieluamme niin, että siitä tulee kirkas, ihana ehtoollismalja, silloin Jeesus Kristuksen minätajunta voi meihin tulla, ja silloin hän elää meissä. 270

Jeesus Kristuksen tajunta: Se on tajunta, joka käsittää kaiken kosmoksen, jolle ei ole vierasta mikään, vaan joka elää kaikessa. Kun ihminen saa sen tajunnan, hän ymmärtää kaikkia, ymmärtää toisia ihmisiä heidän iloissaan ja suruissaan. 270.

Kun me ihmiset olemme muodostaneet itsemme Graal-maljaksi, joka ottaa vastaan Jeesuksen verta, hänen rakkauttaan, tajuntaansa ja voimaansa, niin on aivan kuin Jeesus Kristuksen kirkastetusta ruumiista jokin elementti tai joku atomi tulisi meidän fyysilliseen ruumiiseemme, voimaruumiiseemme, ja se tulee meidän kuolemattoman ruumiimme siemeneksi. On aivan kuin Jeesus Kristuksen kuolemattomasta ruumiista siemen lankeaisi meihin, ja sen siemenen ympärille vähitellen muodostuu meille kuolematon ruumis. Se kestää kauan, monta ruumistusta, mutta kun kuolemattoman ruumiin siemen on meidän maallisessa ruumiissamme, me kannamme sen mukanamme ruumistuksesta toiseen, ja kuolematon ruumis on pantu alulle ja muodostuu vähitellen näkymättömäksi käyttövälineeksi. 273.

 

 

I Sattuma vai sallimus luku perustuu Ervastin 6.1. 1933 pitämään esitelmään Sattuma vaiko sallimus. V. 1933 alusta Ervastin avuksi Ruusu-Risti lehden toimitussihteerinä aloitti toimintansa Jorma Partanen. Saman vuoden alussa Ervast puolusti Eino Leinon teosofiaa Ruusu-Ristissä L. Onervan esittämiä teorioita vastaan ja hän uskoi, että tulevaisuudessa Eino Leinon mystillis-teosofinen hengen laatu luetaan hänelle ansioksi ja kunniaksi. (RR,1933;1,2-3). L. Onervan suorittama teosofian häivyttäminen saattoi perustua 30-luvun alun yleiseen okkultismin vastaiseen henkeen, jolloin Leinon teosofiksi nimeäminen olisi heikentänyt Otavan julkaiseman Leinon Koottujen teosten myyntiä. Teosofian häivyttämisestä huolimatta L. Onerva oli RR:n jäsen ja avusti v. 1933 myös Teosofi lehden toimittamista. Tämän perusteella hänen teosofiansa häivyttämisessä saattoi olla kyse myös siitä, että sen tunnustaminen Leinon yhteydessä olisi samalla merkinnyt Ervastin ja Leinon läheisen yhteyden esille tuomista.

Autuaat ovat ne ihmiset, jotka etsivät jumalallista autuutta, ennenkuin suru meidän päivinämme pakottaa heidät vähän ajattelemaan. 11.

Eläimet, nämä ihmeellisen sielukkaat olennot, ovat yhtä ahkeria kuin me, mutta paljon nöyrempiä ja alistuvaisempia. Ne tekevät mielellään raskaita töitä. Me saamme ottaa heistä esimerkkiä siinäkin suhteessa. 13.

se, mikä ehkä erottaa meidät eläimistä, nostaa meidät eläinten yläpuolelle, on meissä oleva järki, joka etsii totuutta. 13.

Kaikki muu luonnossa on niinkuin rattaat kellossa, ne kulkevat kysymättä tehtäväänsä; mutta ihminen voi kysyä. Ja hän kysyy silloin: "onko sattumaa, että minä olen, vai onko sallittu, että minä olen? Sattumaltako minä sitten vain olen? Mikä minä sitten olen? - Näin ihminen kysyy. 14-5.

Me synnymme tänne sitä varten, että kävisimme täällä koulua. Me käymme täällä oppimassa iankaikkisen ruumiin luomista, sillä meidän täytyy luoda itsellemme iankaikkinen ruumis. 24.

 

takaisin sivun alkuun

2. Ervast taiteesta

2.1. Taidetta käsitteleviä kohtia teoksesta Ajatuksen ja käden parantava voima. 2. p. Hämeenlinna 1980 104 s.

2.2.Taidetta käsitteleviä kohtia teoksesta Alempi ja ylempi jooga.

Ervastin Kristus-käsityksestä joitakin puolia löytyy näiden sivujen mietelauseista sekä esim. hänen teoksistaan Kristus meissä, Christosophia, Jeesuksen salakoulu ja Kristuksen tutkimaton rikkaus.

2.3. taidetta käsitteleviä kohtia Ervastin teoksesta Avioliitto ja lapsen kasvatus

Tällä sivulla esitellään Ervastin taidetta käsitteleviä ajatuksia teoksesta Avioliitto ja lapsen kasvatus (Hyvinkää,1947,189 s.), jonka esitelmät on pidetty 25.10. 1925 - 6.1. 1926.

Luovan toiminnan kannalta on myös merkittävä Ervastin ajatus Abel- ja Kain-luonteista, joista jälkimmäiset ovat kulttuuri-ihmisiä, "jotka tahtovat luoda, saada uutta aikaan". 142 ym.

2.4. Pekka Ervastin taidetta koskevia ajatuksia teoksesta Christosophia.

Christosophia ilmestyi ensimmäisenä painoksena v. 1924. Se kuuluu Pekka Ervastin "tärkeiden" kirjojen joukkoon ja koostuu osista "Mitä on usko?", Pieni Ruusu-Risti-Katekismus ja Christosophia. Teoksessa ei ole mainittu, milloin sen lukujen lähteinä mahdollisesti olevat esitelmät on pidetty. V. 1916 lokakuussa Ervast aloitti 1.10. pidetyssä matineassa kolme luentoa käsittävän sarjan uskosta, jonka jälkeen hän puhui aiheesta uusi elämänymmmärrys, joka voisi olla teoksen kolmen ensimmäisen luennon lähtökohtana. (Ti,1916,428). Loppuosakin Mitä on uskon mahdollisista luennoista on pidetty ennen Ervastin eroa TS:sta, koska hän julkaisi kirjoitussarjan Mitä on usko v. 1918 Tietäjässä. (Ti,1918,2-6,52-6,100-5,134-141.167-172,197-210).

Teoksen keskiosa Pieni Ruusu-Risti-Katekismus ilmestyi Ruusu-Ristissä v. 1922. (RR,1922,21-5,42-7,80-5,135-9) Ja se on myöhemmin julkaistu erillisenä teoksena v. 1953 sekä venäjäksi 1927 (1.p) ja saksaksi 1986.

Christosophian viimeinen osa on on myös saanut nimen Christosophia Sen luentojen pitoajasta ei tämän kirjoittajalla ole tarkkaa tietoa, mutta Ruusu-Ristin perustamisen jälkeen talvella 1920-21 Ervast piti luentosarjan Jeesuksesta Kristuksesta, hänen elämästään ja kuolemastaan. Ervastilla oli tarkoitus kirjoittaa luentosarjan pohjalta v. 1921 kesällä teos "Kuka Jeesus oli", mutta se jäi kirjoittamatta osin Ervastin sairastelujen vuoksi, osittain siksi, ettei sitä oltu kirjoitettu muistiin pikakirjoituksella. Aiheen perusteella Christosophia saattaa perustua tähän luentosarjaan. (RR,1921,397. 1922,227-8,264. 1928,94-5. 1929,269).

Seuraavat taidetta sivuavat otteet ovat Christosophian v. 1959 ilmestyneestä II painoksesta.

Pekka Ervastin taidetta koskevia ajatuksia teoksesta Enkelten lankeemus

Pekka Ervastin teos Enkelten lankeemus valmistui painosta toukokuun lopulla v. 1907. (Ot,1907,143). Se perustui Ervastin v. 1907 tammi-maaliskuussa Helsingissä Mikonkatu 11:ssä pitämään viiteen esitelmään. V. 1907 alussa Ervast oli sosialistisen reformipuolueen listan "Tekijälle työn hedelmät" listalla eduskuntaehdokkaana, vaikka ei tiettävästi tehnytkään mitään vaalityötä. Sen sijaan hän toimi aloitteellisesti TS:n suomalaisen osaston ja Helsingin Psyykkisen tutkimusseuran (Sällskap för psykisk forskning) perustamisessa. V. 1906-7 Ervast asui Väinö Valvanteen kanssa Vihdin Nummelassa Hanna Hernbergin luona Vuorelan "pahantapaisille lapsille" tarkoitetussa hoitokodissa, ja myös Enkelten lankeemuksen esipuhe on päivätty Vihdissä huhtikuulla 1907.

Oheiset otteet on otettu v. 1983 julkaistusta näköispainoksesta.

Ervastin taidetta sivuavia ajatuksia teoksessa Gnostikot

Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura ry:n toimesta v. 1943 julkaistu Gnostikot perustuu Pekka Ervastin Helsingissä 15.1. - 1.4. 1928 pitämiin sunnuntaiesitelmiin. Ervastin yritys uudistaa kv. yhteisvapaamuurariutta kariutui v. 1927 syksyllä ja talvella hänen uusien teosten julkaiseminen keskeytyi Mystican taloudellisten vaikeuksien johdosta. Ervast uudisti 13.1. 1928 Ruusu-Ristin Hallitusta ja Neuvostoa ja puhui 15.1. luennossa "Gnostikot" tunnustuksen tarpeellisuudesta Kristus-ihmisen työn jatkamisen kannalta. (RR,1950;9,282. Gnostikot,1982,22. Hannula, Kristosofian polulla II,314).

Ervast odotti Ruusu-Ristin työn kehittyvän kohti "omaa temppeliä", yhtenä sen versiona syntyi Yrjö Eloniemen toimesta Kulmakoulu, joka myöhemmin tarjosi toimitilat myös Ruusu-Ristin työtä varten. (Y. E.= Yrjö Eloniemi, Kulmakoulusäätiö,5. RR,1928,135-6).

Gnostikot -teokseen otetun viimeisessä luennossa Uskon elämä (1.4. 1928) Ervast puhui uudesta luonnonvoimasta, joka tekee "uuden sivistyksen luomisessa välttämättömäksi, että ihmiset pitkin maailmaa lyöttäytyvät yhteen pieniksi ryhmiksi ja yrittävät elää pyhää ja puhdasta elämää". (Gnostikot,228).

Ervastin taidetta sivuavia ajatuksia teoksesta Helsingin esitelmiä talvella 1927 - 1928 on esitelty sivulla Teosofia ja taide.

Takaisin

takaisin sivun alkuun

taustatiedot © Erik Gullman 1998-9.