Pekka Ervastin elämänvaiheet

Ohessa on lyhennetty

Kronologinen esitys Pekka Ervastin elämästä vv. 1875-1908 (kevät), jonka täydellinen versio sisältyy Erik Gullmanin tutkielmaan Pohjolan Valo 1. Pekka Ervastin teosofiaa vv. 1875-1908.

Pekka Ervast syntyi tapaninpäivänä klo 6 aamulla 26.12. 1875 asessori P. E. Ervastin ja hänen puolisonsa Hilma Natalia E.:n esikoislapsena perheen kodissa Siltasaarella sijainneessa suomen pankin kamreeri F. Steniuksen omistamassa huvilassa Holmnäs n:o 3:ssa. Pekan selkä vahingoittui lapsena, joka aiheutti koko elämänajaksi hänelle ruumiillisia vaivoja.
Perheen kotikieli oli ruotsi. Asessori Ervast osasi suomea, mutta Hilma-rouva ei. Vv. 1880-1 Pekka, jota kutsuttiin Pepiksi, olisi halunnut oppia soittamaan pianoa, mutta isä ei suostunut. Sen sijaan Peppi opetteli lukemaan ja kirjoittamaan ranskaa ensimmäisenä kielenään, ja hän sai myös harmonikan, jolla säesti itseään.
3.2. 1884 Hilma E. kuoli keuhkotautiin. Äidin kuoleman jälkeen Ervastit muuttivat Yrjönkatu 7:ään.
Pekalla oli pienestä pitäen yliaistillisia kokemuksia. Myös taide vaikutti häneen voimakkaasti.
1885 Pekka aloitti opintonsa Helsingin suomenkielisessä alkeisopistossa, joka v. 1887 muutettiin Helsingin normaalilyseoksi. Pekka alkoi laatia keinotekoisia kieliä ja puhui jo koulun alaluokilla ranskaa sujuvasti.
1887-8. Ensimmäinen "teosofinen" heräymys Victor Hugon "Kurjien" ansiosta. Halusi tulla kirjailijaksi.
1888 asessori Ervast sairastui kroonisesti, mutta hän pystyi silti hoitamaan virkaansa ja edustamaan Kajaanin kaupunkia valtiopäivillä. Pekka kirjoitti 12-vuotiaana 9-kielen vertailevaa kielioppia ja eri kielten oppikirjoja sekä kesällä Janakkalan Kilpiälässä "Röfvarbandet" –romaania.
1890 Pekka omaksui 14-vuotiaana sisäisen äänen kehotuksesta suuttumattomuuden.
1891 (H.P.B.:n kuolinvuonna, jolloin "teosofian aalto pyyhkäisi yli Suomen) Pekka toimi itsekin onnistuneesti "meediona", mutta kieltäytyi enää jatkamasta. Samana vuonna hänellä oli "ohimenevä uskonnollisuuden puuska". Hän tutustui nuoruudessaan myös erilaisia yliluonnollisia ilmiöihin
1893 keväällä tuli hyvin arvosanoin ylioppilaaksi ja alkoi kirjoittaa julkaistavaksi tarkoitettua suomenkielistä romaania. Syksyllä alkaneet yliopisto-opinnot eivät vastanneet hänen niille asettamia odotuksia. Ennen joulua hän kävi yksityisesti rippikoulua pastori E. Murénin opastuksella.
Jouluaattona 1893 Pekka kävi ensimmäisen ja viimeisen kerran ripillä Helsingin Nikolainkirkossa, jolloin näki Jeesuksen ja ymmärsi hänen tahtovan, että piti olla hyvä.
Tammikuussa 1894 Ervast tutustui moderniin teosofiaan ja omaksui sen välittömästi. Syksyllä isän sairaus oli tavallista vakavampaa ja Pekka toimi hänen hoitajanaan eikä saanut edistettyä yliopisto-opintojaan. Samoin romaanin kirjoittaminen keskeytyi, sen sijaan hän alkoi valmistautua kirjoittamaan teosofiasta suomen kielellä.
Keväällä 1895 Pekka opiskeli moraalifilosofian historiaa, psykologiaa ja Intian uskontojen kehitystä. Toukokuussa hän näki kadulla Helsingissä oudon, mestarina pitämänsä ilmestyksen.
Kesällä Pekka teki setänsä tutkimusmatkailija A. V. Ervastin seurassa 7:n viikon mittaisen matkan Lappiin, Kuolan niemimaalle ja rajantakaiseen Karjalaan.
Syksyllä 1895 Pekka liittyi isänsä suostumuksella Skandinaviska Teosofiska Samfundetin jäseneksi ja ryhtyi vegetariaaniksi, jota piti symbolina siitä, "ettei tarttuisi miekkaan ihmisiäkään vastaaan". Judge-Besant -kiistassa hän asettui Judgen puolelle ja sai apua omaan etsintäänsä Uudesta Testamentista ja Leo Tolstoin teoksista. Pekka opiskeli yliopistossa filosofiaa ja sanskritia. Näihin aikoihin hän kävi läpi lyhyen materialistisen vaiheen, mutta saavutti takaisin luottamuksensa teosofiaan ja madame Blavatskyyn (lopullisesti vasta oman henkisen kokemuksensa jälkeen n. 1896-7). Pekan teosofinen totuudenetsintä aiheutti ristiriitoja muun yhteiskunnan ja sivistyksen kanssa. Tolstoin opastuksesta Pekka löysi ja omaksui Jeesuksen vuorisaarnassa esittämät uudet käskyt ja köyhyyden periaatteen.
1896 Pekan yliopistoluvut keskeytyivät teosofiaan suuntautuvien opintojen vuoksi. Samana vuonna hän liittyi (alustavasti) Mrs. Tingleyn johtamaan TS:n esoteeriseen kouluun, jonka edustajana toimi Skandinaviska Teosofiska Samfundetin ylisihteeri, tohtori Gustaf Zander.
Kesällä lupautui Helsingfors Teosofiska Bibliotekin kannattajaksi ja oli läsnä Kämpin hotellissa 15.9. pidetyssä sitä suunnittelevassa kokouksesa.
Syyskuun alussa (todennäköisesti 9.9.) Pekka ilmoittautui Wegeliuksen musiikkiopistoon, mutta tunsi, ettei täysin vakavasti halunnut muusikoksi. Pekan hapuilut kärjistivät kotioloja, ja hän päätti tehdä itsemurhan, ellei pääse perille, mistä elämässä on kysymys.
13.10. "keskellä päivää" omassa huoneessaan ja perheen kodissa, Antinkatu 26:ssa, tapahtui Pekka Ervastin uudestisyntymiskokemus, josta hän itse käytti nimeä "Jordan-kaste". Voimakkain vaikutus häipyi vähitellen, mutta E. kykeni aina myöhemmin, niin halutessaan, palauttamaan itsensä samaan, koko ihmiskunnan tajunnan kattavaan, henkiseen tilaan. Uudestisyntymiskokemus osoitti ratkaisevasti vuorisaarnan käskyjen merkityksen henkisen elämän ylläpitäjänä. Pekan mielestä kokemukseen ei sisältynyt mitään varsinaisesti teosofiaan kuuluvaa ja välittömästi sen jälkeen hän seurasi Tolstoin opetuksia ja käytäntöä. Ervast opiskeli lyhyen aikaa Taavi Järveläisen veistokoulussa, mutta jätti sen kirjallisen työnsä takia. Teosofian ja omien pohdintojensa tuloksena Ervast erkaantui "oikeaoppisesta" tolstoilaisuudesta.
Henkisen kokemuksensa jälkeen Ervast sai tehtäväkseen "panna alulle teosofisen liikkeen Suomessa. Hän osallistui innolla Helsingfors Teosofiska Bibliotekin toimintaan ja piti siellä ensimmäisen esitelmänsä sunnuntaina 24.1. 1897. Kevään aikana E.:n kirjoituksia julkaistiin sekä Nya Pressenissä että Päivälehdessä ja isänsä kehotuksesta hän muutti pois kotoaan "tullakseen teosofiallaan toimeen".
27.-28.5. 1897 Ervast osallistui Suomen edustajana Tukholmassa pidettyyn T. S. Europan 3. vuosikokoukseen. Hänet nimettiin T. S. Euroopan Suomen kansainväliseksi edustajaksi.
Kesällä 1897 Ervast liittyi lopullisesti Mrs. Tingleyn johtamaan T. S.:n Esoteeriseen Osastoon.
Tammikuussa 1898 E. tuli itsetietoiseen yhteyteen mestareiden (myös Jeesuksen) ja oman korkeamman minänsä kanssa ja saavutti astraalisen itsetietoisuuden. Mestarin johdolla hän toimi auttajana kuolemanjälkeisissä tiloissa ja mestari herätti hänen jälleensyntymismuistinsa. Lisääntynyt astraalinen herkkyys vaikeutti hänen sopeutumistaan arkielämään.
Ervast ei liittynyt Mrs. Tingleyn 13.2. 1898 perustamaan Yleiseen Veljeyteen, vaan palasi takaisin TSSO:n jäseneksi.
8.4. PE:n ensimmäinen julkinen esitelmä "Teosofin som religion". 15.5. toinen "Döden".
9.10.1898 PE osallistui Helsingin Seurahuoneella pidettyyn Rauhanyhdistyksen perustavaan kokoukseen ja valittiin sen toimintaa valmistelevaan väliaikaiseen johtokuntaan.
Syksyllä 1898 Ervast aikoi saada valmiiksi opintonsa ja haki 3.12. kolmivuotista matka-apurahaa ns. Rosenbergin stipendiä, samoin kuin viisi muuta jo akateemisesti pätevöitynyttä hakijaa. Samaan aikaan kun konsistorio ratkoi apurahan jakamista E. julkaisi sekä Nya Pressenissä että Päivälehdessä omaa perehtyneisyyttään osoittavia artikkeleita, kuten "Yoga" (NP,6.1.1899) ja "Teosoofien toiminta Indiassa" sekä suomeksi että ruotsiksi. Muiden jo väitelleiden ja akateemisesti ansioituneiden hakijoiden rinnalla Ervastin anomus herätti mielenkiintoa, mutta ei saanut konsistoriossa tukea. Sen sijaan tuli julkisesti pilkatuksi uskovaisten lehtien taholta.
25.2. 1899 pidetyssä äänestyksessä konsistorio päätti 22 äänellä antaa apurahan dosentti G. Melanderille sähkön liittyviin tutkimuksiin. Melanderin vastaehdokkaina olleet filosofi Arvid Grotenfelt ja kielitieteilijä K. H. Pipping saivat 7 ja 2 ääntä. Keväällä 1899 PE poistettiin opiskelijaluettelosta, koska oli ollut poissa yliopistosta kahden vuoden ajan ilman rehtorin lupaa. Hän omistautui teosofiselle työlleen ja samaistui "alaluokkaan". Alkaneen sortokauden osalta hän kuului passiivisen vastarinnan kannattajiin, mutta ei itse vihannut ketään.
Syksyllä 1899 E. lähti teknikko Herman Grönbärjin kanssa Intiaan, mutta matka keskeytyi Englannissa, josta he palasivat E.:n ehdotuksesta takaisin Suomeen. Matkan aikana E. tapasi Kristianiassa norjalaisen salatieteilijän, hra A.:n jonka avustuksella E. sai kiinni omasta tehtävästään ihmissielujen herättäjänä.
Keväällä 1900 tri Emil Zander kutsui Ervastin Ruotsiin luennoimaan ja osallistumaan TSSS:n vuosikokoukseen. 20.-21.5. pidetyssä TSSS:n vuosikokouksessa E. toimi Olcottin tulkkina ja piti esitelmän "Framtidens religion".
3.10. 1900 ilmestyi Jean Boldtin ja PE:n yhdessä toimittaman ja julkaiseman Uuden ajan ensimmäinen näytenumero. Käytännössä lehti oli JB:n äänenkannattaja, jossa E. julkaisi joitakin artikkeleita ja alkuvuodesta 1901 "Teosoofisia kirjeitä" –nimellä useita lukuja "Valoa kohti" teoksestaan.
Loka-joulukuussa E. teki kaksi laajaa luentomatkaa Ruotsissa.
25.3. 1901 E.:n ensimmäinen suomenkielinen esitelmä "Teosofian suhde nykyajan ihmisiin"työmiehille Sörnäisten työväenyhdistyksessä.
30.3. E. ilmoitti luopuvansa Uuden ajan toimituksesta. Lehden ilmestyminen jatkui vielä jonkinaikaa Jean Boldtin toimesta.
Toukokuussa Tukholmassa pidetyssä TSSS:n vuosikokouksessa Ervast piti esitelmän Teosofien i Tolstoijs lära ja hänelle tarjottiin TT:n toimittajan tehtäviä sekä säännöllistä työtä seuran palkattuna toimihenkilönä.
13.11. Mr. Peters ennusti Ervastin tulevan yhdistämään Skandinavian kansat.
Syksyllä E. kieltäytyi lopullisesti ottamasta vastaan hänelle tarjottuja TSSS:n toimihenkilön tehtäviä, koska halusi tehdä työtä Suomessa ja Suomen hyväksi. Jouluntienoilla hänelle tuli varmuus Suomen tulevasta itsenäisyydestä. Hän alkoi tehdä tietoisesti työtä itsenäisen Suomen aseettoman tulevaisuuden puolesta.
Valoa kohti ilmestyi jouluksi 1901.
1902 Ervast ehdotti teosofitovereilleen sosiaalisen ja sosialistisen kysymyksen omakohtaista ratkaisua käytännön veljeytenä (yhteisasumista).
Syksyllä 1902 perustettu Työmiehen illanvietto julkaisi joitakin E.:n teosofisia artikkeleita, jotka saivat osakseen materialismia ja luokkataistelua kannattavien sosialistien vastustusta. Lokakuussa Sörnäisten TY:n yhteydessä perustettiin kirjallisuuskomitea "Valon Airut", jonka tehtävänä oli teosofisen kirjallisuuden julkaiseminen suomen kielellä". Ervast piti sosialismin tavoitteena kaikkien yhteistä etua ja yhdisti sen omalta osaltaan vapaaehtoiseen köyhyyteen. 7.12. pidetyssä Työväensanomalehtiosakeyhtiön osakkaiden ylimääräisessä kokouksessa päätettiin kieltää teosofisten kirjoitusten julkaiseminen Työmiehen illanvietossa. Ervast näki, että Suomenkin kansassa virtaisi veri, jos se vallankumouksen tekisi. Hänen mielestään Suomen kansan tehtävänä oli aloittaa uusi henkinen kulttuuri, jonka vastapainona olisi "hirmuinen materialismi ja henkinen tylsyys".
4.6. 1903 kreivitär Wachtmeister pyysi Ervastia muuttamaan Ruotsiin turvaan Suomen poliittisesti vaikeista oloista. 7.6. kreivitär W. kertoi E.:lle H. P. B.:n Pohjolaa ja Suomea koskevasta ennustuksesta, jonka hän yhdisti E.:n persoonaan. E. ei suostunut muuttamaan Ruotsiin, mutta lupasi pysytellä erossa politiikasta.
1903 loppuvuodesta E. anoi lupaa saada julkaista aikakauslehteä "Uutta valoa".
1904 alettiin pitää Teosofisessa Kirjastossa keskiviikkoisin suomalaisia keskustelu ja kysymysiltoja.
31.1. 1904 Vuorelassa Valon airueen ensimmäinen vuosikokous, johon osallistui 250 henkeä.
Loka-marraskuussa 1904 M. Humu haki lupaa saada julkaista Omatunto –nimistä teosofista aikakauslehteä. Maaliskuun 1905 lopulla hänelle myönnettiin lupa lehden julkaisemista varten.
Toukokuussa ilmestyi Omantunnon ensimmäinen kaksoisnumero, jolla oli 380 tilaajaa, ja jonka tilausten määrä nousi pian yli tuhannen.
8.-9.7.1905 E. osallistui suomalaisten teosofien edustajana Lontoon teosofiseen kongressiin, jonka jälkeen hänellä todettiin vakava munuaistauti. Ervast ei ollut tyytyväinen kongressiin, vaan hänen mielestään sen johtavien sielujen sanoista tuli ilmi pyrkimys oikeaoppisuuteen.
Syksyllä 1905 Matti Kurikka palasi Suomeen ja osallistui läheisesti teosofien toimintaan. Valon airueen rahastonhoitaja F. A. Johansson sai luvan Teosofisen Kirjakaupan ja Kustannusliikkeen toimintaa varten.
Suurlakon aikana 30.10.-7-11. E. pyrki säilyttämään olot rauhallisina, mutta piti itsenäisyyttä mahdollisena. Ervastin mielestä suurlakko oli hyvä esimerkki siitä, miten voidaan saada hyvää aikaan ilman vallankumousta.
19.11. Matti Kurikka perusti kaksi kertaa viikossa ilmestyvän sanomalehden "Elämän", jonka hallinnossa olivat mukana mm. Ervast ja A. Aaltonen. Jotkut teosofit osallistuivat myös ennen suurlakkoa perustetun uskonnonvapautta ajavan ylioppilasyhdistys Prometheuksen toimintaan.
Maaliskuussa E. muutti Väinö Valvanteen kanssa 18 kuukaudeksi Vihtiin Hanna Hernbergin johtamaan Vuorelan koulukotiin ja V. Palomaa lähti vuoden kestävälle kirjanmyynti ja luennointimatkalleen.
16.3. 1906 Matti Kurikka ja Hanna Räihä viettivät "sosialistiset häät", joissa E. esiintyi puhujana. Työväen puoluehallinto alkoi keväällä puutaha Kurikan erottamista Sos. dem. puolueesta.
1.5. Ervast kirjoitti suomalaisten teosofien puolesta H. S. Olcottille kirjeen, jossa tiedusteltiin mahdollisuutta oman osaston perustamiseen. Suomalaisten osastoanomuksen aikana puhkesi "Leadbeater-kriisi", joka muutti myös Olcottin matkasuunnitelmia kohtalokkain seurauksin.
21.5. pidettiin Vuorelassa esitelmäkauden päättäjäiset, joissa teosofinen kuoro esiintyi säveltäjä Ida Mobergin johdolla ensimmäisen kerran.
30.-31.7. puhkesi Viaporissa matruusien kapina, johon sekaantui myös punakaartilaisia ja jota tukivat sekä Kurikka että Kock. Sen yhteydessä tapahtui 2.8. Hakaniemen torilla punakaartin ja suojeluskuntalaisten aseellinen yhteenotto, joka E.:n mielestä johti v. 1918 kansalaissotaan.
20.8. Oulun puoluekokouksen yhteydessä Sörnäisten TY:n edustajaksi valittu Matti Kurikka erosi Sos.dem. puolueesta ja ilmoitti perustavansa uuden puolueen.
Syksyllä 1906 Helsingin suomenkieliset esitelmät siirtyivät Vuorelasta Mikonkatu 11:een. J. R. Hannula sai ensikosketuksensa teosofiaan 1906 syksyllä ja tutustui siihen v. 1907 alkaen Omantunnon ja kirjallisuuden kautta.
4.11. 1906 pidettiin Mikonkatu 11:ssä TS.:n Suomalaisen Sektsionin 1. perustava kokous, jossa valittiin asiaa valmistelemaan 3-henkiseen komiteaan kamreeri Herman Hellner, toimittaja V. Palomaa ja kirjailija Pekka Ervast.
Joulukuussa E. nimettiin Sosialistisen reformipuoleen eduskuntavaaliehdokkaaksi Uudenmaan läänin vaalipiiriin listalle "Tekijälle työn hedelmät", jonka muina ehdokkaina olivat Matti Kurikka ja Hanna Heinrichs. E. piti erehdyksenä yrittää hankkia maallista valtaa teosofialle.
H. S. Olcott nimitti ennen kuolemaansa Mrs. Besantin seuraajaehdokkaakseen TS:n presidenttinä ja Ervast oli Mrs. B.:n kanssa kirjeenvaihdossa TS:n Suomalaisen Osaston perustamiseen liittyen. Myös TSSS:n ylisihteeri insinööri Arvid Knös suhtautui myönteisesti suomalaisen osaston perustamiseen. Mutta vain n. 20 TSSS:n 60:stä suomalaisesta jäsenestä halusi liittyä uuteen osastoon.
10.2. 1907 perustettiin Viipurissa V. Palomaan luennon yhteydessä "Teosofisen Seuran suomalaisen haaraosaston viipurilainen paikallisosasto", johon välittömästi liittyi 50 jäsentä. 21.2. V. Palomaan toimesta perustettiin Kurikan paikallisosasto 7 hengestä.
4.3. pidettiin Mikonkatu 11:ssä Teosofisen Seuran suomalaisen sektsionin toinen perustava kokous. Puheenjohtajana toimineen E.:n mielestä kokous epäonnistui ja se ei tehnyt vielä päätöstä osaston perustamisesta, vaan valitsi neljä uutta jäsentä perustamista valmistelevaan komiteaan.
10.3. perustettiin Helsingin yliopiston kemian salissa "Sällskap för psykisk forskinig", jonka toimintaan osallistui useita teosofeja ja johtokunnan jäseneksi valittiin Pekka Ervast.
15.-16.3. ensimmäiset eduskuntavaalit, joissa E.oli Kurikan ja tohtorinna Hanna Heinrichsin kanssa "Tekijälle työn hedelmät" listan ehdokkaana Uudenmaanläänin vaalipiirissä. Kurikka oli Aaltosen ja Kankkusen kanssa ehdolla samannimisellä listalla myös Viipurin läänin läntisessä vaalipiirissä. Yksikään listojen ehdokkaista ei tullut valituksi. Kurikka yritti vaalien jälkeen saada eri puolueiden kanssa poliittista yhteistyötä, mutta ilman tulosta, ja kesäkuun pulivälin tienoilla Elämä lakkasi ilmestymästä. Myös Omatunto oli taloudellisissa vaikeuksissa. Kesällä Matti Kurikka matkusti Amerikkaan.
Ervast ja Valvanne muuttivat syksyllä 1907 Vihdistä Helsingin maalaiskunnan Oulunkylään lähellä Sepänmäkeä sijaitsevaan Frelanderin huvilaan, jonka lähettyvillä asui muitakin teosofeja. Ervast ja Valvanne kävivät syömässä lähellä asuvan Ida Heliön luona Vinqvistin huvilassa.
15.9. pidettiin Teosofisen Seuran Suomalaisen Osaston kolmas ja lopullinen perustava kokous, jossa hyväksyttiin Osaston säännöt ja valittiin E. ylisihteeriksi ja muu Osaston hallinto. Mainittakoon, että säännöistään ja laajasta toiminnastaan huolimatta Osasto, joka runsaan vuoden kuluttua muutti nimensä "Suomen Teosofiseksi Seuraksi" toimi ilman virallista vahvistusta v. 1917 saakka.
Matti Kurikka palasi Suomeen syksyllä ja alkoi julkaista Elämää uudelleen 15.10., tällä kertaa aikakauslehden muodossa.
19.10. kirjattiin Tukholmassa oman Osaston perustamista varten tarvittava määrä uusia jäseniä TSSS:n jäsenmatrikkeleihin ja heille annettiin jäsendiplomit. 21.10. seitsemän vastaperustettua suomalaista looshia jätti Mrs. Besantille anomuksen saada muodostaa oma suomalainen osasto. Samana päivänä klo 3 pidetyssä TSSS:n hallinnon kokouksessa Mrs. Besant antoi vahvistuksen TS:n Suomalaisen Osaston perustamiselle, siis "Suomen Teosofinen Seura" on "virallisesti" perustettu Tukholmassa 21.10. klo 3, vaikka sen looshikirja olisikin merkitty samana päivänä Adyarissa allekirjoitetuksi. Perustamishetkellä TSSO:n 7 looshissa oli 155 jäsentä ja koko osastossa irtojäsenineen 187 jäsentä. Loppujen lopuksi vain 18 TSSS:n suomalaista jäsentä jäi TSSO:n ulkopuolelle.
17.11. pidettiin Helsingissä Antinkatu 29:ssä polyteknikkojen salissa TSSO:n vihkijäisjuhla.
22.11. jätettiin TSSO:n säännöt ruotsin kielellä Senaatin vahvistettavaksi, (joka palautti ne hylättynä v. 1913 keväällä).
V. 1908 alusta E. vaihtoi Omantunnon nimen Tietäjäksi, ja hänestä tuli muodollisestikin sen toimittaja.
V. 1908 alussa Matti Kurikka kutsui Elämässä tovereitaan "uutta Sointulaa" perustamaan. 5.1. Sos. Reformipuolue lakkasi esiintymästä puolueena ja sen tilalle perustettiin "Elämäläisten liitto", jonka perustava kokus pidettiin 23.2. Rautatieläisten huoneistolla, Vilhonkatu 6:ssa. Matti Kurikka valittiin liiton puheenjohtajaksi ja sen päävartion jäseneksi mm. A. Aaltonen ja V. Saarikoski.
25.2. Polyteknikkojen talolla pidetyssä ""elämäläisten" Sointula-juhlassa E. pitämässään puheessa E. sanoi, "ettei hän usko Sointulan onnistumiseen, ennen kuin se suuri johtaja saapuu meidän keskuuteemme sointulaa perustamaan." Kyseessä saattoi olla ensimmäinen kerta, kun E. puhui uuden opettajan tulosta. Kurikka piti E.:n ajatuksia huonosti perusteltuina ja 40 ystävänsä kanssa hän perusti 4.3. "Sointula-osuuskunnan", jonka yhteisöhankkeet jäivät kuitenkin paperille.
Ensimmäisestä, 15.-16.3.1908 pidetystä, TSSO:n vuosikokouksesta alkaen E. halusi kehittää niitä mysterioina. Myös vuosikokouksen yhteydessä hän puhui uuden opettajan ja opettajien tulosta kuudennen juurirodun kulttuuria valmistamaan.

Takaisin

Summary