Tällä sivulla on uutta lopussa olevat otteet Ervastin teoksesta Henkiseen tietoon. (EG. 6.3. 99.)
Tällä sivulla tullaan käsittelemään teosofian ja taiteen välistä suhdetta. Joitakin tietoja taiteilijoista TS:n jäsenenä löydät myös sivulta Teosofia ja tiede. Aihetta käsittelee myös sivu Eino Leinon teosofiaa.
1. Pekka Ervast ja taide
Pekka Ervastin isä, asessori Edvard Ervast (1841-1899) oli intomielinen musiikin ja oopperataiteen ystävä. Edvard Ervastin veli A. V. Ervasti oli tunnettu lehtimies ja Karjalan sivistystyön vaalija ja serkku Ida Basielir suomalaisen laulutaiteen ensimmäisiä maailmantähtiä. Edvard Ervast kuului Yrjö Koskisen johtamaan fennomaanijoukkoon, jonka pyrkimyksenä oli edistää suomenkielistä kulttuuria ja valtiolaitosta ja esiintyi mm. v. 1870 Aleksis Kiven Leassa. Lisäksi hän suomensi joitakin kaunokirjallisia teoksia ja osallistui sekä Virallisen lehden että Kirjallisen Kuukausilehden toimitustyöhön. Omista taiteellisista kyvyistään ja harrastuksistaan huolimatta hän ei hyväksynyt esikoispoikansa Pekan taiteellisia taipumuksia muuten kuin harrastuksena, sillä Pekan pitä täyttää isän toteutumaton haave ja tulla yliopiston professoriksi.
5-6 vuotiaana Pekka olisi halunnut oppia soittamaan pianoa, mutta isä ei sitä sallinut, koska pelkäsi pojan ajautuvan taiteilijan epävarmalle uralle. Sen sijaan Pekka sai harmonikan, jolla hän säesti itseään. Pekan ensimmäinen taiteellinen halu olikin tulla säveltäjäksi. Soitto-opintojen rauettua Pekka löysi uuden harrastuksen kielten opiskelusta.
11-12 vuotiaana Pekka luki Victor Hugon Kurjat, johon sisältyvä rangaistusvanki Jean Vallejanin mielenmuutos teki häneen unotumattoman vaikutuksen ja ehkä osittain senkin ansiosta Pekka halusi tulla kirjailijaksi "författare". Kirjallisten töiden ohella hän harrasti kielten opiskelua ja uusien kielten kehittelyä. Kotona hän toimitti "Hemvennen" lehteä ja kertoi nuoremmille sisarilleen jännittäviä jatkokertomuksia sekä kirjoitti 12-vuotiaana parisataasivuisen "Röfvarbandet" kertomuksen.
N. 14 vuoden iässä Pekan harrastuksiin kuului myös maalaaminen, jossa hänen Katri Bergholmin mukaan oli mm. symbolismille ajankohtainen aavikkomaisema kameleineen. Lapsuuden kesänviettopaikoissa Pekka toimi myös innokkaana teatteri-esitysten järjestäjänä.
16-vuotiaana Pekan isä antoi hänelle luvan aloittaa pianonsoitto-opinnot Kart Fatzerin johdolla. Samalla hänellä oli koko nuoruuden ajan voimakkaita säveltämiseen viittaavia taipumuksia sisäisen musiikin ominaisuudessa.
1893, ylioppilaskeväänään Pekka alkoi kirjoittaa julkaistavaksi tarkoitettua romaania, josta vuosien, epäilyjen ja kamppailuidenkin jälkeen valmistui v. 1902 julkaistu romaani Haaveilija.
Teosofiksi tultuaan v. 1894 Pekka alkoi valmistella siitä kertovaa suomenkielistä teosta, joka johti v. 1899 valmistuneen ja 1901 julkaistun "Valoa kohti" teoksen sekä v. 1904 valmistuneen "Mitä on kuolema?" syntyyn.
V. 1896-7 alkaen Ervast julkaisi ensimmäiset sanomalehtiartikkelinsa, joihin teosofisten artikkeleiden ohella kuului myös useita Arvid Järnefeltin ja Tolstoin kaunokirjallistenkin teosten arvosteluja.
V. 1900 Ervast julkaisi Teosofisk Tidskriftissä kertomuksen "Hjärtesorg", joka myöhemmin (1906) on julkaistu "Sydänsuru" nimellä Omassatunnossa sekä itsenäisenä teoksena 1917 ym.
V. 1902 ilmestyi Ervastin romaaniesikoinen "Haaveilija".
Ervastin muuhun kaunokirjalliseen tuotantoon kuuluvat v. 1918 Pietari Kotkan nimellä julkaistu kertomus "Eversti Ansamaa", näytelmä "H. P. B" (julk. 1932 suomeksi ja 1932 englanniksi), romaani "Suuri seikkailu" sekä joitakin runoja, kuten "Rakkaudelle" v. 1910.
Yksityiskohtaisemmin Ervastin suhdetta taiteeseen esittelee E. G.:n "Teosofia ja Suomen uusromantiikka" (1991) sekä Ihmisyyden tunnustajien julkaisema valikoima "Pekka Ervast ja taide" (1995,124s.)
Tulevaisuudessa näillä sivuilla tullaan esittämään Ervastin taidetta koskevia näkemyksiä sekä teosofian vaikutusta taiteeseen. Kts.myös arkistosta.
2. Ervast taiteesta
Ervastin taidetta sivuavat ajatukset teoksista Ajatuksen ja käden parantava voima. Helsingin esitelmiä syksyllä 1923 (2. p. Hämeenlinna 1980. 104 s.), Alempi ja ylempi jooga. (1.p. 1923, 2.p. 1980. 99 s.), Christosophia (1924/1959) ja Enkelten lankeemus poistuvat Arkistosta seuraavan päivityksen yhteydessä. Sen sijaan sinne jäävät Ervastin taidetta sivuavat ajatukset teoksesta Gnostikot (1943/1982).
Seuraavat taidetta koskevat Ervastin ajatukset ovat Ihmisyyden tunnustajien julkaisemasta monisteesta Helsingin esitelmiä talvella 1927-1928.
Helsingin esitelmiä talvella 1927 - 1928
Helsingin esitelmiä talvella 1927 - 1928 on Ihmisyyden tunnustajien v. 1990 julkaisema moniste, jonka esitelmät Pekka Ervast piti11.12. 1927 ja 8.1. 1928 välisenä aikana. Syksyllä 1927 Ervastin esitys kv. yhteisvapaamuurariuden uudistamisesta tuli Pariisissa pidetyissä neuvotteluissa torjutuksi, ja kotimaahan palattua Ervast oli jonkin verran huonoissa voimissa. Hänen vointiaan saattoi heikentää sekin, että Mystican julkaisutoiminta heikentyi, niin että Ervastin teokset jäivät joksikin aikaa ilman kustantajaa, kunnes J. R. Hannula käynnisti yksityisten henkilöiden toimesta tapahtuneen julkaisutoiminnan. Mm. Helsingin esitelmiä edeltänyt luentosarja ilmestyi v. 1928 Hannulan toimesta nimellä Kiusausten koulussa.
Ervast muokkasi itse Kiusausten koulussa painokuntoon. Sen sijaan Helsingin esitelmiä talvella, samoin kuin sitä seuranneista esitelmistä koottu, v. 1943/1990 ilmestynyt, Gnostikot perustuvat pikakirjoitettuihin muistiinpanoihin. Helsingin esitelmien julkaisemista puolsi erittäinkin, että Ervast, sen ensimmäisessä esitelmässä Suomen itsenäisyys ja kohtalon käsi, 11.12. 1927, puhui Suomen tehtävästä Euroopan omanatuntona, johon liittyen meidän kansamme tehtävänä tulee olemaan riisuuntua täydellisesti aseista. (Helsingin esitelmiä,12). Ervastin näkemys aseettomuuden välttämättömyydestä ei ollut vain hetken taktikointia, vaan jatkoa hänen jo vuosisadan alussa esittämälleen näkemykselle, että kansat yhtä lailla kuin yksilötkin "kuolevat", elleivät pyri henkiseen elämän käytäntöön.
- Tuo korkea enkeliolento, Väinämöinen, on luvannut kulkea Kristuksen jälkiä: hän tahtoisi siis, että hänen kansansa tulisi Kristuksen opetuslapseksi ja sen puolesta hän työtä tekee, että hänen kansansa heräisi kulkemaan Jeesuksen jälkiä.10.
- Mitenkä tämän pitää tuleman esille meidän kansassamme, kansamme elämässä fyysillisessä maailmassa? Sen pitää tulla esille siinä, että meidän kansamme runoilijat ja tietäjät ja kaikki nerokkaat olennot pyrkisivät syvemmin ymmärtämään kansan sisintä henkeä, kuvaamaan kyllä sen sielullista auraa, itsenäisyyttä, mutta myöskin pääsemällä aivan kansan sisäisen elämän lähteille, kuvaamaan sen suojelusenkelin pyrkimyksiä, toimia ja tahtoa. Tämähän on jo tapahtunut jonkin verran, me näemme sen runoilijoissamme, taiteilijoissamme, säveltäjissämme ja muissa, että he pyrkivät tuomaan esille jotain suomalaista. Se on alkanut jo, mutta meidän täytyy odottaa. että tulevina vuosina ja vuosisatoina yhä enemmän syventyy tuo pyrkimys tuoda esille, mitä Suomen kansan hengessä piilee. Tämän tulee saamaan yhä enemmän alaa meidän eturivien ihmisissä ja poliittisessa suhteessa.10-11.
- Suomen kansa tulee saamaan sellaista inspiratsionia, että Suomi pitää erikoisena omantunnon asiana ja tehtävänä työskennellä Euroopan Yhdysvaltojen puolesta. Sen pitää poliittisessa eläässä tähdätä siihen, että saadaan rauha kaikkien Euroopan kansojen välillä. 11.
- Suomen kansan tehtävä poliittisesti on ollut huutavan ääni korvessa. Ja tahtoisin lisätä, mutta en sano sitä ehdottomana ehtona tällä hetkellä: meidän kansamme tehtävänä tulee olemaan riisuuntua täydellisesti aseista. Tämä tuntuu tietysti hullulta tällä hetkellä ihmisistä: meillä on Venäjä tuolla, se hyökkää heti meidän kimppuumme. Mutta minä sanon: niin ei tule tapahtumaan, vaan jos Suomen kansa uskaltaa sen tehdä, ja vaikkapa Euroopan Yhdysvaltojen nimessä, silloin ei kukaan uskalla koskea siihen. On aivankuin kansa silloin olisi uskaltanut julistautua pyhäksi ja koskemattomaksi. 12.
- Mutta jotta pääsisimme siihen, tarvitsee jotain muutakin, kuin että meidän kansamme runoilijat ja profeetat pyrkivät tuomaan ilmi, mitä kansan hengessä piilee, pyrkivät tuntemaan Väinämöistä ja mitä hän suunnittelee Kristuksen seuraajana. Siihen tarvitsee myös, että meidän kansamme rakentaa tiedon yhteyden henkimaailman kanssa: ei mitään spiritististä yhteyttä, vaan yhteyttä kansamme suojelushengen ja hänen auransa kanssa. On välttämätöntä, että tämä saadaan fyysillisesti - käyttääkseni vanhaa nimitystä - mysterioksi, että saadaan fyysillisesti yhteys kansan sisimmän hengen kanssa mysterion välityksellä, semmoisen opiston välityksellä, joka on tietoisessa yhteydessä Väinämöisen ja sen hengen kanssa. Se on ehdoton ehto, jotta meidän kansamme sitten pääsisi henkisesti kansana uudestisyntymään. Tuommoinen kansan uudestisyntyminen on niin mahtava ja merkillinen asia, ettei se saata käydä, ellei ole valiojoukko, joka on itse uudestisyntynyt. 12.
- Meillä on jo henkimaailmassa tämmöisen mysteriokoulun siemen eli alkutyyppi, ja meidän suuret vainajamme ovat siinä koulussa mukana. Mihinkä ovat joutuneet meidän suuret miehemme viime vuosisadalla: Snellman, Lönnrot, Topelius y.m.? Eivät he ole lähteneet pois Suomen kansan aurasta, he viettävät siinä kuoleman jälkeisen elämänsä, ja se saattaa olla hyvin pitkä. Siis nuo suuret sielut, jotka tekevät työtä Suomen itsenäisyyden puolesta ja sillä osoattivat, että ottivat inspiratsionin vastaan Väinämöiseltä, ovat nyt henkimaailmassa vainajien mukana siinä mysterio-opistossa luomassa niitä mysterioita, uudestisyntyviä Egyptin pyramiideja, joiden on määrä tulla Suomen kansan fyysilliseen elämään. 12.
- Kuten näkyy, kaikki valitsemani kohdat ovat 11.12. 1927 pidetystä esitelmästä Suomen itsenäisyys ja kohtalon käsi, mikä ei silti merkitse, etteikö muissakin esitelmissä olisi joitakin taiteen ja kulttuurin kannalta tärkeitä näkemyksiä. Nämä vain ovat aikanaan tulleet valituksi, kun keräsin aineistoa ko. sivuja varten.
Ervastin taidetta sivuavia ajatuksia teoksesta
Henkiseen tietoon
Henkiseen tietoon ei ole Ervastin itsensä julkaisema teos, vaan se sisältää joukon hänen vv. 1917-1929 pitämiään esitelmiä. Teos on ilmestynyt v. 1973 Ruusu-Ristin Kirjallisuusseuran toimesta.
Henkisen tiedon esitelmistä Okkultinen tieto ja Luova tieto pidettiin Helsingissä peräkkäisinä sunnuntaina 12. ja 19.1. 1919. Edeltävissä esitelmissä Ervast puhui marras- joulukuulla mm. aiheesta Henkimaailma ja nykyaika (joita ei ole julkaistu 1.12. pidettyä luennon katkelmaa Henkimaailma ja nykyaika. RR,1958;5,141-6 lukuunottamatta). Luovan tiedon jälkeen oli 26.1. esitelmä Jälleensyntymisen syvempiä salaisuuksia (Pekka Okon luettelon mukaan) ja 2.2. alkoi "Jälleensyntymisen syvimpiä salaisuuksia" käsittelevä luentosarja, joka on julkaistu (2.2.-21.4. luennot) teoksessa Jälleensyntymisen mysteereitä.
Luennosta Okkultinen tieto
- Melkein kaikki ihmiset ovat siinä asemassa, että heillä on ikävää työtä. Jos ihmiselle on hänen työnsä laatu ikävä, niin hänen pitää ajatella, että hänen pitäisi saada se tehdyksi yhä paremmin ja elävämmin. Jos hän on taiteilija, niin hän koettaa aina kuvata aihettaan niin hyvin kuin mahdollista, mutta samalla hän ihannoi ja pitää mielessään taideteosta, joka on oleva tuhat kertaa parempi ja ihanampi kuin se, mitä hän juuri tekee. Ihminen pitää aina ihannetta mielessään ja ajattelee, miten voisi sen toteuttaa. Kun hän tekee sitä, mikä on käsillä, niin samalla hän ajattelee ja suunnittelee, miten hän olisi tahtonut sen tehdä vielä paremmin. 32.
- Laiskuus on kaikkein suurin vääryys tässä fyysillisessä maailmassa. Laiskaksi ei ihminen saa heittäytyä; hän ei saa antautua henkiseen laiskuuteen. Hän on henkisesti laiska, jos ei suunnittele, miten voisi paremmin suorittaa kaikki työnsä. 32.
- Kun katsomme ihmistä korkeammalta tasolta, Luojan silmällä, niin mitä näemme silloin? Me näemme enemmän kuin fyysillisen kehon, me näemme enemmän kuin astraalikehon. Meillä voi olla käsitys astraalikehosta monivärisenä pilvenä aurassa. Mutta kun alamme katsoa näillä vielä korkeammilla silmillä, Luojan silmillä, mitä me näemme? Me näemme samaa, mitä runoilijat näkevät, - sillä runoilijoilla on ylimaallinen silmä. Me näemme, että jokaisessa ihmisessä on jokin eläin; yhdessä yksi, toisessa toinen, kenessä riikinkukko, kenessä susi, kenessä karhu. 33.
- Ensin sen silmät muuttuvat inhimillisiksi, ja sitten se vähitellen inhimillistyy muutenkin ja lopulta sulautuu kokonaan ihmiseen. 33-4.
- Ihmisen pitää oppia uskollisesti rakastamaan toista ihmistä. Kun ihminen sen oppii, silloin eläin hänessä muuttuu ihmiseksi. 35.
- Valmistava tie päättyy vihkimykseen, ja se merkitsee, että ihminen ensi kerran pääsee tietoon siitä, että on olemassa jotakin tosiolevaista, pääsee sitä tuntemaan ja tietämään. 50.
- Kolmannessa vihkimyksessä, joka on mentaalinen vihkimys eli neron vihkimys, ihminen saavuttaa luovaa tietoa näkymättömästä maailmasta. Silloin hän pääsee yhteyteen tämän maailman kaikkien salaisuuksien kanssa.
Tässä meidän on huomattava, että kun puhutaan kolmannesta vihkimyksestä neron vihkimyksenä, niin se on heijastusta siitä totuudesta, että ihmiskunnan suuret nerot, suuret taiteilijat ovat ihmisiä, jotka ovat ottaneet todellisia vihkimyksiä. Ei se ole perinnöllinen asia eikä riipu Jumalan armolahjasta, vaan se riippuu siitä, että tuo ihmissielu on niin paljon ponnistanut ja kokenut, että on päässyt henkisen elämän tietoon, että maailma itse kertoo hänelle sisältönsä. Se on okkultista tietoa. Se on kykyä kuulla, mitä luonto ihmiselle kertoo. Ja se kyky riippuu siitä, että hän on suunnattomasti ennen ponnistanut, suunnattomasti etsinyt totuutta, niin että hän nyt on saavuttanut kyvyn, jonka avulla hän osaa kuunnella luonnon kieltä.50-1.
Esitelmä Harjaantunut selvänäkö on pidetty 29.5. 1924. Sitä ennen Ervast luennoi jälleensyntymismuistista, jonka pohjalta hän laati v. 1924 ilmestyneen teoksensa Jälleensyntymismuisti. Harjaantuneen selvänäön pitopäivä on torstai, jolloin esitelmä on voitu pitää esim. Helsingin RR-ryhmässä.
- Jos musiikki olisi vain ilma-aaltojen vaikutusta meidän korviimme, niin kuinka ymmärtäisimme musiikkia, sillä sehän on ennen kaikkea sielukasta. Ne ilma-aallot, jotka panevat meidän korvamme värähtelemään, ovat niin sielukkaita, että kysymme, kuinka me ihmiset voimme luoda sellaisia ilma-aaltoja, ellei kuulo olisi meissä kuin sangen salaperäinen sisäinen aisti?
Jos kysytte keltä säveltäjältä tahansa, hän sanoo, että hän kuulee nuo sävelet itse ensin.Jos hän säveltää laulun, ei hän ajattele, että hän panee ilma-aaltoja värähtelemään, jotka ovat niin ja niin pitkiä, eikä niin, että hän ajattelee asettaa tunnetta tai ajatusta ilma-aaltoihin, vaan hän kuulee sisässään taivaallista musiikkia, kun hän kuulee esimerkiksi jonkun laulun laulettavan. Se vaikuttaa hiljaisuudessa, toiselle tasolla; sitten hän tuo sen esille täällä. Kaikki soittimet ovat epätäydellisiä; ne eivät saa esille sitä, mitä hän kuulee, sillä hän on kuullut paljon hienompia ääniä. Hän voi esim. kuulla c:n ja d:n välillä kolme ääntä, eikä kaksi. Kun hänellä on tarkka musiikkikorva, hän kuulee paljon enemmän ääniä sisässään kuin mitä hän saa fyysillisesti esille. Ne ovat kuuloaistimuksia, ja ne ovat tekemisissä muun elementin kuin ilman kanssa, koska hän ei saa esim. vielusta sellaisia ääniä, kuin hän tahtoisi. Sentähden me voimme tajuta ainakin järjellämme, että kuulo on aistina tekemisissä jonkin muun elementin kuin ilman kanssa. 55-6.
Seuraavassa päivityksessä lisää taidetta sivuavia Ervastina ajatuksia teoksesta Henkiseen tietoon.
© Erik Gullman 1998