Salaperäinen ihminen
Teos on julkaistu Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura r.y.:n toimesta 1960, ja sen toimittajina olivat filosofian maisteri, RR:n Johtaja Uuno Pore, sekä valtioneuvoston notaari Irja Silén. Teoksessa on 8 lukua ja 167 sivua, ja sen alkuosa käsittelee ihmisen synnyn henkistä ja muodollista perustaa. Syksyn aikana Ruusu-Ristin sisällä käsiteltiin Ervastin aikomaa Amerikan-matkaa, ja suurimman osan lokakuusta luennot olivat keskeytyksissä Ervastin Tukholman-matkan johdosta.
Ennen Ruotsiin lähtöään Ervast piti 2.10. arvoituksellisen luennon "Ei kukaan pääse Isän tykö muuten kuin minun kauttani", mikä tämän kirjoittajan näkemyksen mukaan voi viitata myös Ervastiin "vihkijänä". Rohkeudestaan huolimatta väite ei ole täysin perustelematon Ervastin omien sanojen ja aikalaisten antamien tietojen valossa, sillä professori Sven Krohn on kertonut Ervastin sanoneen, että hän oli valkoisen veljeskunnan yhden looshin ulkoinen vartija, minkä voi tulkita myös siten, että vartija on se, mikä päästää sisälle. Ervastin osalta tämä sisällepäästäminen pätee ainakin sikäli, että hänen teosofiansa johdattaa ihmistä (jokaisen oman ja yhteisen) hengen Isän yhteyteen. Tässä mielessä Ervast itsekin oli teoksen nimen mukainen "salaperäinen", okkultinen ihminen.
Ervast tapasi Tukholmassa ruotsalaisen Ruusu-Risti-järjestön johtajan W. Hülphersin, joka ei pitänyt Ervastiin kohdistuvasta "persoonapalvonnasta". Ervastkaan ei ollut tyytyväinen matkaansa, sillä hänen mielestään Ruotsissa ei ollut teosofiaa, vaan kaikki oli mennyt spiritismiksi ja psyykkisyydeksi. (RR,1933;1,3-4. Mela,333. J. R. Hannula, Kysymyksiä ja vastauksia XIII,85).
Salaperäisen ihmisen loppuluennoissa Ervast käsitteli selvänäkijän ongelmia, miten näkymätön todellisuus näyttäytyy eri ihmisille heidän persoonallisuutensa mukaisessa valossa.
© Erik Gullman 1998.