Takaisin
pääsivulle
Tiivistelmä
EG:n tutkimuksesta Suomen Teosofian juuret (sisällys)
Tilaukset
Böhmen teosofia, rosenkreutsiläisyys ja
swedenborgilaisuus
- Paracelsus (1493-1541) kävi eri maihin suuntautuneilla vaellusmatkoillaan myös
Ruotsissa ja Tanskassa.
- Lutherilla oli yhteyksiä ruusuristiläisyyteen. Myös Ruotsin aatelisto ja
hallitus tunsivat kiinnostusta rosenkreutsiläisyyttä kohtaan.
- Suomen 1800-luvun henkisen historian taustalla vaikuttavia tekijöitä olivat mm. Jacob
Böhme (1575-1624) ja Emmanuel Swedenborg (1688-1772).
- Kapteeni Magnus Otto Nordberg (-1756) tutustui ulkomailla
rosenkreutsiläisyyteen, ja sai v. 1735 omakohtaisen selvyyden "koko maailman
rakenteesta ja varsinkin auringon, maan ja elementtien alkuperästä".
- Kaarle herttuan hovin kirjastonhoitajaksi nimittämän Anders Collinin
(1754-1830) Tukholmassa vaikuttanut böhmeläis-mystillinen kansanliike Vännerna
(ystäväliike) levisi myös Suomeen ja heidän toimestaan käännettiin Collinin
kirjeitä ja Johann Arndtin (1555-1621), Johannes Taulerin (n. 1300-1361),
Böhmen ja Tuomas Kemppiläisen (1380-1471) ym. mystikkojen teoksia.
- suomalaissyntyinen henkienmanaaja, vapaamuurari Gustaf Björnram (1745-1801)
kuului Kaarle herttuan ystäväpiiriin, ja hän esiintyi myös Reuterholmin ja kuningas
Kustaa III:n ohjaajana salatieteissä.
- Suomalaissyntyinen August Nordensköld (1754-1792) ja hänen veljensä Karl
Fredrik Nordensköld (- 1826) toimivat innokkaasti Swedenborgin "Uuden
Seurakunnan" puolesta.
- V. 1789 August Nordensköld matkusti Lontooseen jatkamaan alkemian opintojaan ja
valmistelemaan swedenborgilaisen ihanneyhteiskunnan perustamista Sierra Leoneen.
- Hän tutustui myös käytännössä "uuden" yhteiskunnan perustamispuuhiin
Ranskan vallankumouksen kunniaksi Pariisissa kesällä 1790 järjestetyssä juhlassa ja
julkaisi Uuden Jerusalemin perustamista koskevan suunnitelmansa myös ranskaksi.
- swedenborgilaisille ei myönnetty Ruotsissa uskonnonvapautta ja Karl Fredrik
Nordensköldin perustama aikakauslehti Medborgaren kiellettiin 1790. A. N kuoli v.
1792 loppuvuodesta Sierra Leonessa, ennen hankkeen käytännön toteutumista
- härmäläisen Jaakko Wallenbergin (1756-1798) perustaman lahkon keskuudessa
luettiin ja pidettiin suuressa arvossa ns. "Böhmen kirjaa". Lahkon jäseniin
kuului myös mm. J. V. Snellmanin äitipuoli Anna Sofia Snellman (os. Ahla).
Hänen isänsä merikapteeni Christian Henrik S. (1777-1855) puolestaan syventyi
filosofisten opintojen jälkeen Swedenborgin teoksiin.
- Böhmen kirjoituksia kulkeutui myös mustasaarelaisen Jacob Norrgårdin
välityksellä ympäri Pohjanmaata.
- Valtion sensuurista huolimatta Härmän swedenborgilais-böhmeläinen mystiikka säilyi
Suomessa elinvoimaisena 1900-luvulle asti.
Vapaamuurarius Itämeren maissa
- Yksi ensimmäisiä ruotsalaisia vapaamuurareita oli Axel Ericson Wrede-Sparre
(1708-1772), joka vihittiin vapaamuurariksi Ranskassa v. 1731. Palattuaan Ruotsiin hän
perusti 13.1. 1735 loosin "Gref Wrede-Sparre",
- Venäjän diplomaatit toimivat aktiivisesti myös Tanskan ja Norjan vapaamuurariloosien
perustamisessa, sillä Tanskan ensimmäinen loosi S:t Martin perustettiin 11.11.
1743 Kööpenhaminassa Venäjän ministerin, paroni Johan Albrecht von Korffin
asunnossa. Samoin v. Korff osallistui 24.6. 1749 Kristianian lähellä tapahtuneeseen
Norjan ensimmäisen loosin S:t Olaus perustamiseen.
- Venäjän palveluksessa toiminut skotlantilainen kenraali James Keith (1696-1758)
järjesti 1744 yhdessä ruotsalaisten vapaamuurareiden kanssa "Ruotsin siihen
mennessä mittavimman loosin".
- Joidenkin tietojen mukaan kreivi de Saint Germain näytteli "huomattavaa osaa
vallankumouksessa, jossa Katariina II (1729-1796) v. 1762 asetettiin Venäjän
valtaistuimelle".
- Pohjoismaat olivat myös Lontoon suurloosin mielenkiinnon kohteena. Lähetystösihteeri Charles
Tullman perusti 27.12. 1762 Kööpenhaminassa Phoenix loosin. Pohjoismaat
olivat myös Lontoon suurloosin mielenkiinnon kohteena ja hän sai 10.4. 1765
päivätyllä valtakirjalla Englannin suurmestarilta lordi Blaneylta "olla
Tukholman kaupungin ja Ruotsin kuningaskunnan provinssin suurmestarina, jolla olisi
täydet valtuudet hyväksyä vapaamuurareita ja perustaa sekä työllistää looseja
tarpeen niin vaatiessa."
- myös Preussin kuningas Fredrik II (1712-1786) oli vapaamuurari v. 1738 alkaen ja
hän otti v. 1774 Berliinin suurloosin suojelukseensa.
- Erityisesti Itämeren maakunnissa sai kannatusta "System der Strikten
Observanz" (Ehdoton kuuliaisuus) järjestelmä. Sen piiriin lukeutui myös
Braunchscweigin herttua Ferdinandin johtama loosi Anna Amalia Zu den drei Rosen,
johon J. W. v. Goethe liittyi jäseneksi tammikuussa 1780.
- Ruotsin vapaamuurariuden voimakas asema perustui siihen, että kuningas Adolf Fredrik
(1710-1771) otti v. 1753 veljeskunnan suojelukseensa. Myöskin muut kuninkaallisen perheen
huomatuimmat jäsenet liittyivät Vapaamuurariveljeskuntaan.
- Ensimmäiset ruotsalaiset loosit perustettiin ranskalaisen järjestelmän mukaan, mutta
myös skotlantilainen riitus ulotti toimintansa Ruotsiin, kun siihen kuuluva P. Andreaksen
loosi "l' Innocente" perustettiin Ruotsiin 30.11. 1756.
- Samana vuonna Turkuun perustettiin "Pyhä Johannes loosi Augustin",
jonka nimenantaja, Viaporin luoja Augustin Ehrensvärd (1710-1772) oli
"korkea-arvoinen ruotsalainen vapaamuurari".1810-luvulle mennessä St.
Augustinin jäsenluetteloihin merkittiin yhteensä 460 jäsentä
- 1766 Tukholmassa perustettu kirjallinen ja soitannollinen seura, vapaamuuraritapaan
työskentelevä Utile dulci oli v. 1786 perustetun Ruotsin Akatemian
edelläkävijä.
- H. G. Porthanin ympärille Turkuun v. 1770 muodostunut Aurora -seura Utile
dulcin haaraosasto, ja sen piirissä harrastettiin runoutta, Suomen historian, maantiedon,
talouden kielen ym. tutkimusta.
- 1774 Kaarle herttua tuli maasuurmestariksi ja yhdisti "Johanneksen asteiden
vapaamuurariuden, Andreaksen asteiden vapaamuurariuden ja kapitulivapaamuurariuden yhdeksi
järjestöksi" ja muodosti "kokonaisuuden, jota alettiin kutsua ruotsalaiseksi
vapaamuurariudeksi".
- 1777 kaikki Venäjällä toimivat 17 loosia yhtyivät Pietarissa perustetun maaloosin
alaiseksi ja muuttivat toimintansa saksalais-ruotsalaisen järjestelmän mukaiseksi.
Samana vuonna Kustaa III vieraili Pietarissa ja osallistui von Rosenborgin johtaman
Apollon kokoukseen.
- Utile dulci seuran johtaja ja kuninkaallisen kirjaston hoitaja, Suomessa
opiskellut ja yliopiston latinalaisen runouden dosenttina toiminut, Aurora-seuran jäsen,
runoilija Johan Henrik Kellgren (1751-1795) toimi Kustaa III:n perustaman Ruotsin
akatemian ensimmäisenä johtajana ja kävi ankaraa kynäkiistaa Swedenborgin oppeja
julistavan Karl Fredrik Nordenskiöldin kanssa, joka johti Uuden Seurakunnan kirjallisten
tuotteiden julkaisukieltoon.
- Muuta vpm. tapaan järjestettyä toimintaa edusti Timmermansorden, jonka jäsen,
majuri Fredrik Granatenhjelm (1708-1784) tuli tunnetuksi
hyväntekeväisyydestään.
- Sekä Kaarle herttua että Kustaa III olivat vapaamuurareita. Kustaa haaveili
pääsevänsä koko veljeskunnan suurmestariksi ja Kaarle toimi "lyhyen aikaa"
VII ja IX provinssin mestarina, johon kuuluivat Saksan valtiot ja Itämeren maakunnat.
- 1777 Helsinkiin perustettiin P. Andreaksen loosi Phoenix,
- 23.1. 1778 perustettiin Turkuun Tukholman Suur-Kapitulin valvonnan alainen
"Stuart" loosi, jonka tehtävänä oli valvoa ja johtaa kaikkia Suomessa
työskenteleviä looseja.
- 1781-1786 toimi Viaporissa Valhalla -seura, jonka perustaja Johan Anders
Jägerhorn (1757-1825) haaveili "Venäjän avulla perustettavasta Suomen
tasavallasta." Valhallalla oli myös Turussa alaosasto "Pyhän Akselin
maja".
- Useimmat Valhallan 313 jäsenestä lukeutuivat Anjalan liiton toimeenpanijoihin.
- 1786. syntyi Loviisaan, etupäässä Svartholman sotilashenkilöistä koostunut
veljesseura Amore proximi ("Lähimmäisen rakkaus"). Sen sieluna oli
Jägerhornia ja muita Suomen itsenäisyydestä haaveiluun innoittanut eversti G. M.
Sprengtporten. Myös Porthan oli seuran jäsen, samoin kuin paroni Pehr af
Enehjelm (1742-1807) ja Suomen sotilasylipäällikkönä 1776-1780 toiminut
sotamarsalkka Berndt Otto Stackelberg (1703-1787) ja v. 1808-9 sodan tuleva
antisankari Wilhelm Moritz Klingspor (1744-1815).
- Keisarinna Katariina säikähti Ranskan vallankumouksen tapahtumia. Hän yhdisti sen
vapaamuurareihin julisti v. 1794 loosien toiminnan kielletyksi Venäjällä.
- V. 1796 hallitsijaksi noussut Paavali I (1754-1801), pelkäsi vapaamuurariuden
aatteisiin perustuvaa vallankumousta ja kielsi v. 1797 vapaamuurarien toiminnan
Venäjällä. vaikka oli itsekin vapaamuurari. Kiellettynäkin vapaamuurarius tosin
säilyi elinvoimaisena.
- V. 1798 Paavali lupautui Napoleonin uhkaaman Maltan suojelijaksi ja odotti vastapalkaksi
johanniittain suurmestariutta.
- 1810 Aleksanteri I:n toimesta loosien toiminta tuli taas sallituksi ja uusia
looseja perustettiin "ympäri laajan Venäjän valtakunnan aina Siperiaa
myöten". Niiden jäseninä oli "suuri joukko korkeimpia upseereja ja
hallintoviranomaisia", kuten mm. Speranski ja runoilija August von Kotzebue.
- 1822 Aleksanteri I kielsi keisarillisella käskykirjeellä vapaamuurariloosien toiminnan
"koko Venäjän valtakunnassa, Suomi mukaan lukien".
- 1825 Aleksanterin kuoleman jälkeen perustuslaillisesta hallinnosta haaveilevat
salaseuralaiset, dekabristit, tekivät Nikolaita vastaan epäonnistuneen
kapinayrityksen. Viidestä kapinan johdosta hirtetystä neljä oli vapaamuurareita.
- 1826 Nikolai I uudisti salaseuroja koskevan kiellon ja otti suomalaisilta
sotilas- ja siviilivirkamiehiltä omakätisen sitoumuksen, ettei "liity mihinkään
Vapaamuurari- tai muuhun salaiseen järjestöön". Samassa yhteydessä virkamiesten
oli selvitettävä entiset jäsenyytensä.
- Kiellosta huolimatta Suomen suhteet vapaamuurariliikkeeseen eivät kokonaan katkenneet
Venäjän vallan aikana. Suhteita Skandinavian maiden ja Amerikan loosien kanssa pitivät
yllä ulkomailla toimivien loosien jäseniksi hakeutuneet henkilöt, joiden joukossa oli
merikapteeneita, liikemiehiä, teknikoita, ym.
Romantiikan taustaa
- Saksan romantiikan taustavaikuttajiin kuului Johan Georg Hamannin (1730-1788),
jonka mielestä luonto oli Jumaluuden elävän kieli ja Jumala itse suuri alkurunoilija
ja runoilija ja profeetta luonnon salatun kielen tulkitsijoita. Hamannin näkemysten
taustalla oli hänen oma uudestisyntymiskokemuksensa, joka kirkasti hänelle
"jumalallisen rakkauden" ja antoi hänelle sen syvällisen uskonnollisen
vakaumuksen, jonka valossa hän senjälkeen näki kaikki luonnon ja historian ilmiöt.
- oma henkinen kokemuksensa oli myös Georg Wilhelm Friedrich Hegelillä
(1770-1831), jonka filosofiaan sisältyi niin ilmenneen kuin ilmenemättömän
jumaluuden käsite (henki), joka ilmenneenä luo maailmanhistorian ristiriitojen
kautta tapahtuvan kehityksen tuloksena.
- Platonismin ja Intian filosofian ohella Hegelin, kuin muidenkin idealistifilosofien
aatemaailmaan sisältyi Mestari Eckhartilta ja Böhmeltä peräisin olevia käsitteitä
- Friedrich Wilhelm von Schellingin (1775-1854) kehitys johti teosofiseen
identiteettisyysfilosofian, jossa "potensseista" tuli "ideoita" ja
"absoluuttista nimitetään Jumalaksi".
- Myös hänen esteettinen idealisminsa mukaan taide oli hengen korkein potenssi ja
nerollinen intuitio saattoi kohota sinne "missä tietoisuus absoluutista tulee
yhdeksi absoluuttisen itsensä kanssa". Hänen mystisen näkemyksensä mukaan valolla
oli välittävä asema subjektin eli hengen ja aineen eli objektin välillä.
- Saksan kirjallisuudessa vv. 1760-75 vaikuttanut virtaus Sturm und Drang (Myrsky
ja kiihko) sai Friedrich Maximilian Klingerin (1752-1831) samannimisen näytelmän
mukaan. Sen kannattajat asettuivat ranskalaisen kirjallisuuden pakkosääntöjä vastaan
ja julistivat neron riippumattomuutta sekä taiteellisista että moraalisista laeista.
- Jonkunlaisena esikuvana saattoi olla myös pohjoismaisille kirjailijoille
Göttingenissä 1772 perustettu Gottinger Dichterbund, joka tunnettiin myös
nimellä Hainbund, ja jonka tarkoituksena oli herättää jälleen eloon
muinaissaksalainen bardien aika.
- Jumaluus luonnossa ja ykseystajunta (Kristus) ihmisessä tuli esille
tanskalaistuneen saksalaissyntyisen Adolf Vilhelm Schack Staffeldtin (1769-1826)
runoudessa.
- Myös Suomen ja Ruotsin romantiikassa tulee esille Wilhelm Heinrich Wackenroderin
(1773-1798) ajatus, että Jumala puhuu ihmiselle luonnon ja taiteen
välityksellä.
- Muutenkin kansanrunoudentutkimus pyrki löytämään kaikille kansoille yhteisen
Aasiassa sijainneesta keskuksesta peräisin olevan puhtaan, monoteistisen. alku-uskonnon,
jota papit ovat esittäneet vertauskuvien, symbolien ja kertomusten, myyttien muodossa. Ja
kansanrunoudentutkimus uskoi saavansa selville tämä alkuperäinen ydin vertailemalla
keskenään eri kansojen meidän päiviimme säilyneitä myyttejä, tutkia
jumalaistarujen, jotka ovat allegorioita, todellista tarkoitusta sekä etsiä jumaluutta
kaikkialla, myös luonnonilmiöistä.
- Severin Grundtvig (1783-1872) näki Pohjolan jumaltarustossa korkeinta runoutta.
Lutherin ennustukseen tukeutuen hän uskoi että kristinusko tulee säilymään
puhtaimmassa muodossaan pohjolassa silloin, kun kirkko muualla rappeutuu. Hänen v. 1808
julkaisemansa tutkielma Nordens mytologi herätti suurta huomiota ja Fr.
Schlegel käänsi osia siitä saksankielelle ja kutsui Grundtvigiä Tanskan
suurimmaksi runoilijaksi.
- Pohjolalla oli oma asemansa myös Temppeliherrojen testamentissa, jonka mukaan:
"Eurooppa oli jaettava neljään suureen piiriin keskuslooseineen. Pohjoisen loosiin
tuli olla Tukholmassa, lännessä Edinburghissa, etelässä Pariisissa ja idässä
Napolissa; nämä neljä loosia säilyttäisivät salassa temppeliritaritraditsionin,
vaikkapa nimi muuttuisikin.
Fennomanian taustaa
- Daniel Jusleniuksen (1676-1852), Aboa vetus et nova johti Suomen suurta
tulevaisuutta ja menneisyyttä Noan poikien valittuna maana.
- Jusleniuksen veljentyttärensä poika Henrik Gabriel Porthan perehtyi
käytännössä kansan elämään ja runoihin ja julkaisi 1766-78 latinalaisina
väitöskirjoina tutkimuksen suomalaisesta runoudesta De poësi Fennica. Porthan
sovitti teoksensa loppuosaan myös kansanrunouden näytteitä ja pyrki "vertaamalla
ja yhdistämällä runotoisintoja runojen alkuperäiseen, yhtenäiseen asuun"
- Porthan julkaisi Kristian Lenqvistin kanssa 1782 väitöskirjan De
superstitione veterum Fennorum theoretica et practica I-II, jossa yritti puhdistaa
suomalaisten mainetta noitina V. 1789 Porthan julkaisi samaa aihetta käsittelevän De
fama magiæ Fennis attributæ, joka perustui hänen Aurora-veljensä, Kristian
Lenqvistin isän, Eerik Lenqvistin (1719-1808) kokoamaan aineistoon.
- Kristfrid Ganander (1741-1790) julkaisi useita teoksia, joista huomattavin, v.
1789 ilmestynyt Mythologia Fennica on "aakkoselliseen muotoon järjestetty
esitys niistä tarullisista tai todellisista henkilöistä ja paikoista, tavoista ja
uskomuksista, jotka esiintyvät Suomea tai Lappia koskevissa muinaisrunoissa,
muistotiedossa sekä historijoitsijain kertomuksissa ja mielikuvitelmissa." Ganander
julkaisi myös joitakin omia suomeksi kirjoittamiaan runoja.
- Tukholmassa lääketiedettä opiskeleva Zachris Topelius (1781-1831) teki
veljensä Gustaf Toppeliuksen kanssa vv. 1803-4 seitsenkuukautisen rokotusmatkan
Siikajoen, Iisalmen, Kuusamon ja Kemijärven väliselle alueelle, jolloin hän samalla
aloitteli kansanrunojen keräämistä. Ruotsissakin Topelius jatkoi suomalaisten runojen
keräämistä. Myös piirilääkärinä hän jatkoi kansanrunouden keräys- ja
julkaisutyötä.
- Huomattavin suomenkielellä kirjoittava valistusajan kirjailija oli Porthanin ja
Franzénin oppilas Jaakko Juteini (1781-1855), joka toimi Viipurin maistraatin
sihteerinä. Hänen laaja, pääasiassa suomenkielinen, tuotantonsa, käsitti sekä kauno-
että valistuskirjallisuutta. Parhaissa runoissaan hän ylisti suomalaisten kuntoa ja
moitti heidän heikkouksiaan. Samalla hän loukkasi vallanpitäjiä ja antoi innoitetta
suoraan kansan parista kohoaville runoilijoille.
Romantiikka Ruotsissa ja Suomessa
- sekä fosforistit että göötalaiset unelmoivat kansallisesta uudestisyntymisestä
uskonnon avulla
- fosforistit oli R. F. Schellingin (1775-1854) hengen mukainen, vahvasti
metafyysinen ryhmittymä, jonka johtohahmona oli runoilija Per Daniel Amadeus Atterbom
(1790-1855).
- Schellingin ja Atterbomin mukaan ei vain luonto ole absoluutin symbolinen
ilmentymä, vaan myös historia kokonaisuudessaan on symbolinen,
eksoteerinen ilmaus absoluutin esoteerisesta elämästä.
- Fosforistien toimittamat aikakauslehdet Polyfem (1809-12), Phosphoros
(1810-13), Lyceum (1810-11), Poetisk kalender (1812-22) ja Svensk
Litteraturtidning (1813-24) kävivät "leppymätöntä taistelua" Ruotsin
akatemian edustamaa akateemista suuntaa kohtaan.
Götiska förbundet
- Jacob Adlerbethin (1785-1844) perustaman liiton päämääränä oli ylläpitää
muinaisten gööttien vapaushenkeä, miehuutta ja rehellisyyttä. Se asetti korkeimmaksi
tavoitteekseen isänmaan itsenäisyyden, ja sen tavoitteena oli gööttien tarujen ja
kirjoitusten vaaliminen
- kansallis-historiallisille ihanteille. rakentuneen liiton johtajana toimi Erik Gustaf
Geier (1783-1847) Per Henrik Lingin (1766-1839) kehittämän voimistelun kautta
liitto pyrki luomaan ruumiillisesti voimakkaan ja karaistuneen sukupolven.
- V. 1811-24 Gööttiläinen liitto julkaisi aikakauskirjaa Iduna.
- Göötalaisessa hengessä toimi myös Carl Fredrik Dahlgrenin (1791-1844)
yhdessä A. J. Cnattingiuksen kanssa v. 1815 perustama Manhemsförbundet,
joka pyrki edistämään moraalis-isänmaallinen kasvatusta gööttalais-kristillisessä
hengessä. Myöhemmin seuran keskeisenä hahmona vaikutti runoilija Carl Jonas Lovis
Almqvist (1793-1866).
- Suomessa Göötaliiton toimintaa vastasi ruotsalaisen majurin Johan Kumlanderin
Haapaniemen topografikuntaan 16.3. 1815 perustama Spartalaisliitto, joka oli
opettajien ja oppilaiden yhdistys "kohtuuden, ahkeruuden ja isänmaanrakkauden,
jokaisen yhteiskunnan säilymisen perusteiden edistämiseksi".
Suomen romantiikka
- Porvoon kymnaasissa opiskeleva Antti Juhana Sjögren (1794-1855) tutustui v. 1812
fosforistien aikakauskirjaan Polyfem ja sai käsiinsä kymnaasin kirjastosta
Herderin Andrastean, jossa tehdään selkoa kansanrunouden keruusta, Ossianista ja
Shakespearesta ja vakuutti hänelle "että suomalainenkin jumalaistarusto vasta voisi
sisältyä pohjoismaiseen ja saada pääsyn runotaiteeseen". Koulutoverinsa Abraham
Poppiuksen (1793-1866) kanssa Sjögren vannoi valan, Herderin ajatusta seuraten koota
ja etsiä esi-isiemme hengen muistomerkkejä yleensä, sisältykööt ne runouteen tai
mihin tahansa. Kolmanneksi liittoon yhtyi saman koulun oppilas C. A. Gottlund,
joka kesällä 1815 keräsi kotipitäjästään Juvalta siihen asti suurimmat
kansanrunouskokoelmat.
- Keväällä 1815 Turun yliopiston Roomalaisen kirjallisuuden apulainen Johan Gabriel
Linsén (1785-1848) ehdotti perustettavaksi F. M. Franzénin nuoruudenrunojen mukaan
nimitettävää Selma-Förbundetia (Selma-liitto). Nimettömän ja ilman
sääntöjä toimivan seuran ensimmäinen kokous pidettiin 19.11. 1815. Seura kokoontui
sunnuntaisin ja "jäsenet saivat jättää nimimerkein varustettuja kirjoituksia
seuran yhteisesti arvosteltavaksi." Arwidssonin ohella seuran tuotteliaimpana
runoilijana esiintyi fil. maist. (myöh. kreikan kirjallisuuden professori) Axel
Gabriel Sjöström (1794-1846). Vv. 1817-18 Selma-liitto julkaisi kaksi vihkoa Aura
-kalenteria.
- Myös yliopiston pohjoispohjalaisten ylioppilaiden keskuudessa toimi v. 1815 perustettu suomen
kielen edistämiseen tähtäävä toveriseura, jonka yhtenä ahkerimpana jäsenenä
oli yliopiston kirjastonhoitaja C. N. Keckman.
- Adolf Ivar Arwidsson (1791-1858) laati V. 1817 keski-ajan romantiikan
aatemaailmaa kuvaavan väitöskirjansa Ingenii romantici, aevo medio orti, expositio
historica ("Historiallinen esitys keskiajan romanttisesta hengestä"). jossa
hän omia tunteitaan ja romantiikan pyrkimyksiä. Miltei yksityiskohtia myöten Arwidsson
seurasi Fr. Schlegelin (1772-1829) näkemystä, että viikinkien sankarimieli,
kristilliseen jumaluudenkaipuuseen liittyneenä, loi keskiajan romantiikan. Arwidsson
omaksui myös Schellingin väitteen, että germaaneiden jumalaistaruoppinsa "piti
yhtä ilmoitetun uskonnon pyhien opinkappaleiden kanssa."
- Uppsalan yliopistossa opiskeleva G. A. Gottlund kirjoitti 1817 fosforistien Svensk
Litteraturtidningiin 1817 laajan arvostelun saksalaisen historioitsijan Friedrich
Rühsin (1781-1820) teoksesta Finnland und seine Bewohner (Suomi ja sen
asukkaat, ilm. 1809, ruots. 1811). Laajaksi tutkielmaksi paisuneessa kirjoituksessaan
Gottlund hahmotti suomalaisen jumaluskon alkuperäistä monoteismiä ja esitti ajatuksen,
että järjestettynä suomalaisista kansanlauluista voisi siitä syntyä uusi Homeros,
Ossian tai Niebelungenlaulu, joka herättäisi aikalaisten ja jälkimaailman ihailua.
- C. A. Gottlundin v. 1818 julkaisema Pieniä runoja Suomen poijille ratoxi oli
ensimmäinen itsenäinen kokoelma vanhoja suomalaisia runoja.
- Syksyllä 1818 Arwidsson palasi Turkuun vakaana aikomuksenaan "ryhtyä kaikkiin
mahdollisiin toimenpiteisiin" suomalaisen kirjallisuuden edistämiseksi ja
auttamiseksi. Linsénin ja filosofian apulaisen (apulaisprofessorin) Fredrik Bergbomin
(1785-1830) toimittama Mnemosyne perustettiin puolustamaan romantiikan aatteita.
Aluperäistuotteiden rinnalla sen sivuilla olivat edustettuina käännöksin ja esittelyin
mm. Jean Paul, Novalis, A. W. Schlegel, E. M. Arndt, Fogué, Ossian, Cervantes jne.
- V. 1819 sekä Arwidsson että yliopiston historian apulainen Reinhold von Becker
tekivät eri puolille Suomea suuntautuneet kansanrunouden keräysmatkat. Matkalta
palattuaan v. Becker julkaisi Turun Viikko-Sanomissa kolmi-osaisen kirjoituksen
"Väinämöisestä, osaksi vanhoilla kansanrunoilla suoritettu". Siinä hän
esitti tietonsa Väinämöisestä ja liitti loppuun 265 säkeen mittaisen runon,
"joka suppeassa asussa sisältää Väinämöisen kosinnan, polvenhaavan, kanteleen
synnyn, veneen veiston, Vipusessa käynnin ja kilpalaulannan."
- von Becker julkaisi V. 1820 alkaen suomenkielistä sanomalehteä Turun Viikko-Sanomat,
jossa hän julkaisi keräilynsä tuloksia. v. Becker luennoi yliopistossa Bjarmiasta
ja oletti, että Väinämöisen aikoihin Suomen kansalla oli oma valtakunta, jonka
"Itäinen raja oli kulkenut Valkean meren rannasta Äänisen ja Laatokan kautta Nevan
suulle Pietariin."
- 5.1. 1821 ilmestyi Arwidssonin toimittaman Åbo Morgonbladtin ensimmäinen
numero. Yliopiston hallinto piti Arwidssonia vaarallisena jacobiinina ja carbonaarina,
jonka johdosta lehti lakkautettiin syyskuun lopussa 1821. Vastikkeena julkaisemattomista
numeroista A. toimitti Morgonbladtin tilaajille loppuvuodeksi julkaisua Oskyldigt
Ingenting (Syytön ei mikään)
- 23.-25.1.(n.) 1821 Topelius tallensi Uudessakaarlepyyssä kolmen päivän ajan
Tenan kylästä kotoisin olevan Jyrki Kettusen runoja. Topelius kutsui
toisiakin laukkukauppiaita luokseen ja julkaisi v. 1822 ensimmäisen osan Suomen Kansan
Vanhoja Runoja, ynnä myös Nykyisempiä Lauluja. Kansanrunojen rinnalla T. vihkossa
oli myös uudempia runoja. Runojen II vihko ilmestyi v. 1823, III vihko 1823, IV 1829 ja V
osa Topeliuksen kuoleman jälkeen 1831 Gustaf Toppeliuksen ja C. N. Keckmanin
toimittamana. Yhteensä Topeliuksen kokoelmat käsittivät yli 80 vanhaa runoa ja loitsua,
joissa on n. 4 000 säettä, sekä 28 uudempaa, enimmäkseen nimeltä tunnettujen
tekijöiden sepitelmiä.
- Helmikuun 1822 Mnemosynessä julkaistiin Arwidssonin kirjoitus Betraktelser,
jossa hän murehti suomen kielen unohtamista ja nuorten vaipumista velttouden ja
uneliaisuuden henkeen tavalla, joka aiheutti, että hänet 20.5. 1822 julkaistulla
keisarillisella käskykirjeellä karkotettiin ainiaaksi yliopistosta.
- 22. 11. 1822 C. A. Gottlund päätti vanhan liittolaisensa Abraham Poppiuksen kanssa
perustaa, - keisarin samana vuonna tekemästä kiellosta välittämättä, (sala-)seuran
"Suomalaiset", jonka tavoitteena oli kohottaa suomen kieli Suomen
sivistyskieleksi ruotsin tilalle.
- Kevyempää versiota edusti Johan Jakob Nervanderin (1805-1848) ympärille
muodostunut "narriseura".
- Syksyllä 1823 Lönnrot liittyi Aurora-seuran perustamaan ja v. 1823 toimintansa
uudelleen aloittaneeseen Turun Soitannolliseen Seuraan (Musikaliska Sällskapet i Åbo).
- Turhaan tuomionsa lievitystä odottanut Arwidsson muutti Ruotsiin lokakuussa 1823. Hän
jatkoi kirjallista toimintaansa yhdessä fosforistitoverinsa C. F. Dahlgrenin kanssa
toimittamansa Kometenin palstoilla.
- Keväällä 1828 Lönnrot valmistautui Sisä-Suomeen suuntautuvalle retkelle. Hän kävi
hakemassa neuvoja Topeliusta runojen toimittamisessa avustavalta K. N. Keckmanilta ja
lähti 29.4. Sammatista pitkälle vaellukselle Savon ja Karjalan laulumaita kohti.
- C. A. Gottlund julkaisi v. 1828 Tukholmassa savolaisia rahvaanrunoja sisältävän
kokoelman Väinämöiset, Yksi Kokous Meijän Nykyisten Runoijoin Virren-Teoista ja
aikoi julkaista sille pohjalaisia ja karjalaisia runoja sisältävän jatko-osan.
- Kanteleen ensimmäinen osa valmistui painosta syksyllä 1829 ja toinen osa tuli
kirjakauppaan marraskuussa 1829.
- Keväällä 1830 "narriseura" uusiutui "lauantaiseuran" nimellä
tunnetuksi vapaamuotoiseksi kirjalliseksi piiriksi. Kesällä 1830 sen piirissä syntyi
ajatus Helsinkiin perustettavasta uudenaikaisesta oppilaitoksesta, jonka oli määrä
keskittyä yleisinhimilliseen ja humanistiseen sivistykseen.
- V. 1830 loppupuolella syntyi lauantaiseuran piirissä ajatus, että Lönnrotin aikomien
teosten (uusintapainosten) julkaisemista edistämään perustettavasta suomalaisesta
kirjallisesta seurasta.
- "Helmekuun" 16. päivänä 1831 pidettiin lehtori C. N. Keckmanin luona
Suomalaisen kirjallisuuden seuran perustava kokous, jonka pöytäkirjanpitäjänä toimi
Elias Lönnrot. Seuran tehtäviin sisältyi yleensä suomalaisen (sekä suomen- että
ruotsinkielisen kirjallisuuden edistäminen.
- 15.3. 1831 aloitti toimintansa uusia kasvatusperiaatteita toteuttava Helsingin lyseo,
jonka opettajana oli lauantaiseuralaisia.
- Runebergin Hirvenhiihtäjät ilmestyi painosta 12. 9. 1832. "Suuri yleisö"
pysyi kylmänä, mutta yliopistopiireissä ja opiskelevassa nuorisossa se sai monta
ihailijaa. Ruotsissa sitä pidettiin Goethen Herman und Dorothean tai Vossin Luisen
jäljittelynä.
- 9.9. Lönnrot lähti 3-viikkoiselle runonkeräysmatkalle Ylä-Kuittijärven laulumaille.
18. 9., hän laulatti Ontrei Malista (1781-1856). Lähellä asuvalta Vaassila
Kieleväiseltä (n. 1755-1840) L. sai ajatuksen, Väinämöiseen liittyvien runojen
yhtenäisestä kokonaisuudesata. Kaiken kaikkiaan L. sai Maliselta 7-8 kertovaa runoa,
joiden joukossa oli 366-säkeinen Väinämöis-eeposta yhdistävä Sampo-jakso. L. tapasi
matkan aikana muitakin hyviä runonlaulajia.
- 1832 syksyllä L. ryhtyi kokoamaan Väinämöisestä kertovia runoja yhteen. Lokakuussa
hän sai valmiiksi "Väinämöisen", jossa oli 18 juonellisesti yhteen
liittyvää runoa (1721 säettä) sekä kolme erillistä katkelmaa (147 säettä). Sen
jälkeen L. laati häärunoista 499 -säkeisen kokoelman "Naimakansan virsiä".
- L. halusi järjestää Väinämöisestä kertovista runoista niistä yhtenäisen Eddaa
vastaavan kuvan "suomalaisten mytologiasta". Marraskuussa hän kokosi eri
henkilöistä (jumalista) ja häätavoista kertovan 5 052 säkeen mittaisen
"Runokokouksen Väinämöisestä".
- Alkuvuodesta 1834 Lönnrot valmisteli kokoelmia uusista suomalaisista runoista ja
loitsuista. 5. runojenkeruumatkallaan L. tavoitti Latvajärvellä huhtikuun lopulla
Arhippa Perttusen, joka 2½ päivän aikana lauloi hänelle 60 runoa, joissa oli yhteensä
n. 4 500 säettä. Yhteensä L. sai 5. matkansa aikana taltioitua 239 vanhaa runoa, joissa
oli yhteensä n. 13 200 säettä (eepillisiä runoja n. 8 900, lyyrillisiä 1 300 ja
loitsuja 3 000 säettä).
- Syksyllä 1834 L. valmisteli uutta kokoelmaa ja sai 11. 11. valmiiksi uuden 351-
sivuisen käsikirjoituksen. Teoksen nimi ei ollut vielä selkiytynyt, vaihtoehtoina olivat
"Väinämöisestä", "Väinölä" ja Kalevala taikka
Vanhoja Karjalan Runoja Suomen entisistä ajoista.
- Lopullinen 313- sivuisen käsikirjoitus valmistui 6. 2. 1835. L. valitsi teokselle nimen
Kalevala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan entisistä ajoista ja laati
28. 2. päivätyn esipuheen, jossa hän selosti työnsä lähtökohtia ja tavoitteita
sekä runojen kieltä ja mittaa.
- Franzénin Suomen vierailun aikana 1836 Lönnrot sopi suomenkielisen aikakauslehden (Mehiläisen)
julkaisemisesta. Alun yli 500:sta tilausten määrä hiipui alle kahdensadan ja kolmen
vuoden kuluttua L. joutui luopumaan hankkeesta, joka työn ja vaivan lisäksi tuli
maksamaan hänelle 300 ruplaa vuodelta.
- 1. 2. 1837 Snellmanille myönnettiin kolmivuotinen nuoren kirjailijan matka-apuraha
- Kesällä 1837 Snellman hankki itselleen luvan matkustaa stipendinsä turvin kahdeksi
kuukaudeksi Ruotsiin. S. sopeutui hyvin fosforistien ja göötalaisten rinnalle syntyneen
"nuoren Ruotsin" kirjailijaryhmään ja hän toimi aktiivisesti
suomalaissyntyisen Gustaf Henrik Mellinin toimittaman FREYAn ympärille
syntyneessä kirjallisessa piirissä, jonka innoittajana toimi C. J. L. Almqvist.
- 1837 syksyllä ilmestyi Zacharias Haegeströmin kustantamana Snellmanin
"Filosofian alkeiskurssin" (Filosofisk elementarkurs) ensimmäinen vihko
"Psykologia". Jatkoksi oli vielä määrä julkaista "kaksi muuta vihkoa,
jotka sisältävät Logiikan ja Oikeusopin". Vaikeatajuisuudestaan huolimatta Hegelin
fenomenologiaan perustuva "Psykologia" meni hyvin kaupaksi.
- Kotimaahan palattuaan Snellman kutsui 23. 11. 1837 opiskelijoita kuuntelemaan luentojaan
"akateemisen vapauden todellisesta luonnosta ja olemuksesta". Snellmanin
luentoaikeet ja ylioppilaiden taipumattomuus aiheuttivat konflikteja yliopiston hallinnon
kanssa.
- Loppukesästä 1838 Lönnrot keräsi (etenkin) lyyrillisiä runoja Pohjois-Karjalassa.
Koitereen rannalla Kontiovaaran kylässä L. tavoitti Mateli Kuivalattaren
(1771-1846). L. kirjoitti Matelilta muistiin useita kymmeniä runoja (n. 94). Kaiken
kaikkiaan L.:n muistiinpanoihin kertyi matkalta n. 300 runoa, joissa on yhteensä 4 100
säettä.
- Esivallan kanssa kahakoinut S. tuomittiin 24. 11. 1838 "virkavirheen vuoksi
puoleksi vuodeksi erotettavaksi dosentintoimesta ja kaikista siitä seuraavista eduista
sekä menettämään hänelle myönnetyn kirjallisen apurahan samalta ajalta."
- Kalevalan ruotsinnosta ja Suomalaista mytologiaa valmisteleva M. A. Castrén lähti
toukokuussa 1839 Johan Martin Jakoc af Tengströmin (piispa T.:n pojanpoika
1821-1890) ja J. J. Tengströmin Robert -pojan (1823-1847) kanssa Itä-Suomeen,
Vienaan ja Kuusamoon suuntautuneelle tutkimusmatkalle. Toukokuun alusta syyskuun
puoliväliin kestäneellä matkallaan Castrén tallensi n. 130 runoa, joissa on lähes 5
000 säettä. Valtaosa runoista oli loitsuja (n. 100), niiden lisäksi oli n. 15 kertovaa
runoa, sekä tarinoita ja joukko lyyrillisiä runoja. Matkan tuloksista C. laati SKS:lle
matkakertomuksen, jossa hän mm. selosti Arhipan runojen suhdetta Kalevalan kokoonpanoon
sekä muita Kalevalan runojen toisintoja.
- 1. 6. 1839 hovioikeus antoi ratkaisun Snellmanin ja konsistorin kiistassa. Äänin 3-2
hovioikeus tuomitsi S.:n esimiesten käskyjen ja määräysten vastustamisesta
"maksamaan sakkoja sata taalaria neljälläkymmenellä kahdeksalla ruplalla
kolmijakoon kruunun, Helsingin kaupungin ja asiamies Chydeniuksen kesken, tai varojen
puutteessa pidettäväksi kaksikymmentäneljä päivää vankeudessa vedellä ja
leivällä." S.:n konsistorista prosessin kuluessa antamia lausuntoja hovioikeus ei
pitänyt rangaistuksen arvoisena ja lisäksi se suostui S.:n pyyntöön saada painattaa
oikeudenkäyntiin liittyvät asiakirjat.
- Snellmanin Spanska Fluganin ("Espanjankärpänen") ensimmäinen vihko
ilmestyi painosta syksyllä 1839.
- Kanteletar valmistui joulukuun alkuun 1839 mennessä ja 4. 12. pidetyssä SKS:n
kokouksessa L. tarjosi 630 runoa ( yli 22 000 säettä) käsittävän kokoelman
julkaistavaksi. Kolmi-osaiseksi suunniteltua teosta päätettiin painaa 200 kpl paremmalle
ja 300 kpl huonommalle paperille ja tekijä sai palkaksi 300 ruplaa sekä sata
vapaakappaletta.
- 25. 11. 1839 Snellman saapui murtunein ja myrtynein mielin synnyinkaupunkiinsa
Tukholmaan. Ruotsissa hän oli jo ennestään tunnettu kirjailija ja pääsi
välittömästi "nuoren Ruotsin" äänenkannattajana tunnetun FREYAn
avustajaksi. Lehden yhteydessä toimi myös vapaamuotoinen, joka toinen viikko kokoontuva,
kaunokirjallinen yhdistys AGANIPPINEN SEURA eli "Kaivoseura Aganippen lähteen
luona", jonka piiriin S. myös välittömästi hyväksyttiin.
- Kanteletar valmistui huhtikuun 1840 alkuun. Huhtikuussa ilmestynyt Kantelettaren
ensimmäinen osa sisälsi 238 laulua (6 372 säettä). Aiheittain se sisälsi
"Kaikille yhteisiä, Hääkansan lauluja, Paimenlauluja ja Lasten lauluja".
Toinen, "Erityisiä lauluja": tyttöjen, naisten, poikien ja miesten lauluja
sisältävä osa (354 laulua, 9 233 säettä) ilmestyi lokakuussa 1840. Kolmas osa
"Virsi-Lauluja", joka sisälsi "Muinais-uskosia, Historiallisia ja
Tarunsekasia lauluja (60 laulua, 6 596 säettä), ilmestyi 1841 maaliskuussa.
Kantelettaren jälkeen L. ryhtyi jatkamaan C. N. Keckmanin kuoleman keskenjäänyttä
suomalais-ruotsalaista sanakirjaa, jota varten hän sai lääkintöhallitukselta
virkavapautta v. 1842 loppuun asti.
- V. 1841 alusta Helsingfors Morgonbladin toimittajaksi ryhtyneen Fabian Collanin
(1817-1851) mielestä yliopiston 1849 vietetty 200-vuotisjuhla sai kansallisjuhlan
merkityksen ja oli koko kansan henkisen kulttuurin riemupäivä. C. piti 200-vuotisjuhlaa
taitekohtana, jolloin jo aiemmin isänmaanystävillä (fennofiileillä) ollut luja
luottamus ihmisyyteen (humanismiin) ja suomalaiseen kansalliseen sivistykseen oli
"valmistautunut itsetietoiseksi ajatukseksi kansakunnassa".
- 11. 9. Oulun, Raahen ja Kajaanin piirilääkärit G. Asp, J. F. Ticklén
ja Lönnrot kokoontuivat piirien rajalla Iisalmessa sijaitsevaan Nissilän kestikievariin
"viettämään perintöruhtinas Aleksanterin nimipäivää ja samalla keskustelemaan
yhteisistä asioista." - Kuopion piirilääkärinä toimineen Lindforssin
poissaolosta huolimatta he päättivät 12. 9. perustaa joka toinen kuukausi ilmestyvän
yksinomaan isänmaallisia aiheita käsittelevän SUOMI -aikakauskirjan.
Ståhlbergin välityksellä toimituskuntaan liittyivät vielä E. A. Wirzén,
Castrén, Gabriel Rein ja Rabbe. Vähäisestä alusta lehti vakiintui, kun SKS otti
sen aikakauskirjakseen.
- 1840-1 Snellman uppoutui hegeliläisyyden "Mekassa", Tübingenissä huomioiden
tekoon ja omiin kirjallisiin töihinsä.
- Talven 1841-2 aikana S. kirjoitti Saksan kokemuksiaan tilittävän matkakertomuksen Tyskland,
skildringar och omdömen från en resa (Saksa, kuvauksia ja arvosteluja eräältä
matkalta) sekä romaanin Fyra Giftermål, taflor i Terburgs manér. I. Kärlek och
kärlek. ("Neljä avioliittoa, kuvia Terburgin malliin. I. Rakkautta ja
rakkautta". Etenkin matkakertomuksissaan S. unohti Hegelin käsiteopin, ja tarkasteli
avoimin silmin kohtaamaansa saksalaisten arkista aherrusta, juhlia ja yhteiskunnan
perusteita. Samaa eloisuutta kuin matkakertomukseensa hän ei kuitenkaan saanut
toteutettua laajemman teoksen ensimmäiseksi osaksi tarkoitetussa romaanissaan. Hän
kirjoitti myös, yhä Hegelin metodiin tukeutuen, yhteiskunnan ja valtion perusteita
käsittelevän teoksen Läran om staten (Oppi valtiosta).
- Arwidsson otti kantaa myös Israel Hwasserin (1790-1860) v. 1838 Suomen ja Pohjolan
asemaa tarkastelevaan teokseen Om allianstractaten emellan Sverige och Ryssland år
1812 (Liittolaissopimuksesta Ruotsin ja Venäjän välillä v. 1812). Hwasserin
mielestä Venäjään liittäminen oli Suomelle edullinen , sillä siitä oli tullut oma
valtio, jolla oli oma edustuksellinen valtiomuoto. Samalla hän korosti Suomen
kansan tehtävää eurooppalaisen kulttuurin välittäjänä Venäjälle.
- Hwasserin v. 1838 julkaiseman kirjoituksen Om allianstractaten emellan Sverige och
Ryssland år 1812 (Liittolaissopimuksesta Ruotsin ja Venäjän välillä v. 1812),
pohjalta, jonka keskeisenä ajatuksena oli, että Venäjään liittäminen oli Suomelle
edullinen , sillä siitä oli tullut oma valtio, jolla oli oma edustuksellinen
valtiomuoto, käytiin laajempaakin keskustelua, johon Arwidsson otti osaa (myös) Olli
Kekäläisen nimellä laatimallaan kirjoitelmalla v. 1841. Siinä hän varoitti
vehkeilyistä ja kehotti maanmiehiään uskollisuuteen hallitsijaa kohtaan. Samalla hän
kuvasi suomalaisen sivistystyön siihenastisia saavutuksia ja "osoitti, että näille
voidaan perustaa Suomen omakohtainen tulevaisuus, josta vuosisatain kuluttua saattoi
sukeutua täysin itsenäinen Suomen valtio."
- Helsinkiin marraskuun loppupäivinä 1842 palanneen Snellmanin luova ote katosi. Hän
luopui aikeista kirjoittaa jatkoa "Rakkautta" -romaaniinsa ja pyysi kustantajaa
hävittämään jo painetun jatko-osan. Toimeentuloaan varten S. antoi opetusta
ylioppilaskokelaille ja haki avoinna ollutta Kuopion yläalkeiskoulun rehtorin tointa.
- Saiman näytenumero jaettiin v. 1843 joulukuun lopulla Finlands Allmänna
Tidningin ("Suomen virallisen lehden") mukana. Saima ilmestyi kerran viikossa
torstai-iltapäivänä, ja se sai heti huomattavan määrän tilauksia. Snellman jatkoi
Saimassa Spanska Fluganissa ja Freyassa harjoittamaansa poleemista kirjoittamista, joka
sisälsi selvän sanoman suomenkielisen kansalliskirjallisuuden puolesta.
- Ruotsinkielellä kirjoitettuna S.:n herätyshuuto tavoitteli suomalaista
sivistyneistöä, ja siihen yhdistyi myös hänen pyrkimyksensä Maamiehen ystävän
kautta valistaa ja kasvattaa suomenkielistä lukijakuntaa. Myös Maamiehen ystävä
painettiin Kuopiossa ja ilmestyi joka lauantai. Sen toimitustyössä S.:ia avusti
alkeiskoulun opettaja Jakob Zitting. 15 ensimmäisen numeron jälkeen S. luopui
Maamiehen ystävästä, johon hän oli kirjoittanut mm. Suomen menneisyydestä,
Kalevalasta ja suomalaisten uskonnollisista oloista sekä ajankohtaisista tapahtumista,
joihin kuului mm. erään uukuniemeläisen tytön kuolleista heräämiskokemus.
- Heinäkuun alussa 1845 D. E. D. Europaeus (1820-1884) "löysi"
Ilomantsin Megrijärven suuret laulajasuvut. Simana Sissonen (1786-1848) lauloi
Europaeukselle yli 70 runoa (kertovia runoja ja loitsuja), joissa oli yhteensä melkein 4
000 säettä.
- Kiristyneet sensuuriolot johtivat v. 1846 puolivälissä Gottlundin Suomalaisen
lakkauttamiseen. S. pyrki edistämään kansalliskirjallisuuden luomista v. 1846 elokuussa
perustetun kirjallisen liitteen Kallavesi avulla.
- Ahlqvist liittyi syksyllä 1846 savo-karjalaisten ylioppilaitten Paavo Tikkasen (1823-1873)
aloitteesta perustamaan "suomalaisseuraan", jonka tarkoituksena oli koota yhteen
äidinkielen harrastajat. Seuran toiminta keskittyi aluksi suomennos- ja
valistustoimintaan, johon liittyen julkaistiin mm. Runebergin runoja sekä Almqvistin
maalaiselämää ihannoivia novelleita. Itse käytännössäkin luokkarajoja murtanut
Almqvist kuului Snellmanin ohella nuorison esikuviin.
- Nuoriso tahtoi myös sanoista tekoihin. V. 1846 lopulla Tikkanen, Ahlqvist, Europaeus ja
hyvin suomenkieltä taitava Antero Warelius (1821-1904) perustivat Helsinkiin uuden
suomenkielisen sanomalehden Suomettaren. Vastaavasti sensuuri lakkautti v. 1846
lopulla Saiman.
- Snellman ei jäänyt toimettomana murehtimaan. Heti vuoden 1847 alussa hän anoi
Lönnrotin nimissä uuden kirjallisen lehden julkaisulupaa. Litteraturblad för
allmän medborgerlig bildning ("Kirjallisuuslehti yleistä kansalaissivistystä
varten) ilmestyi toukokuusta alkaen kahdesti kuussa, ja kirjallisten kysymysten lomassa se
jatkoi Saiman aloittamaa yleisten asioitten tarkastelua suomalaiskansallisessa hengessä.
- Suomettaren toimittajat (Ahlqvist, Europaeus, Tikkanen ja Warelius) ja seitsemän muuta
nuorta ylioppilasta (Akseli Aspelund, Karl Collan, C. F. Forsius, Fr. Polen, Aug. Schauman
ja Oscar Toppelius) solmivat 28. 3.1847 (Porvoon valtiopäivien avajaispäivänä)
keskenään suomen kielen edistämiseen tähtäävän liiton, jonka tarkoituksena
oli ensin pelastaa jäsenensä "vieraan kansallisuuden vallasta" ja
"sitten toisillenkin avittavan käden osottaa".
- Ylioppilaaksi valmistunut Georg Zacharias Forsman (Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen,
1839-1903) jäi tuoreeltaan kahdeksi vuodeksi Hämeenkyröön suomea oppimaan ja
valistustyötä tekemään. Agathon Meurman (18261909) vaihtoi yliopistosta
Mustialan maanviljelysopistoon ja toteutti Liuksialan kartanon isäntänä
suomalaisuusaatetta käytännössä. Ylioppilaat Fredrik Polén (1823-1884) ja Zachris
Sirelius (1822-1848) tekivät talvella 1847 SKS:n stipendiaatteina runonkeräys- ja
kirjanmyyntimatkan Savoon ja Karja1aan.
- "Virallinen" isänmaa ei kaivannut Snellmanin palveluksia. G. F. Aminoff
(1796-1876) nimitettiin 23. 2. 1848 filosofian professoriksi.
- Uusi Kalevala kasvoi lähes kaksi kertaa entistä laajemmaksi. V. 1849 alkupuolella
valmistuneessa kirjassa oli 50 runoa ja 22 579 säettä. Sen painatuksesta huolehti Herman
Kellgrenin ja Paavo Tikkasen johtama SKS:n kirjapaino.
- Snellmankin oli muuttopuuhissa. 10. 10. 1849 hän sai eron Kuopion rehtorinvirastaan.
- V. 1850 annettu sensuuriasetus vaikeutti entisestään suomalaisen
kansalliskirjallisuuden julkaisemista. Sortotoimista ja tappioista huolimatta fennomania
ja vapauden aate säilyttivät elinvoimansa.
Takaisin
© Erik Gullman
2000