Teosofian vuosisata
joitakin etappeja ervastilaisen teosofian tutkimuksen pohjalta
1900 toukokuussa Pekka Ervast toimi Tukholmassa Teosofisen Seuran Skandinavialaisen Osaston vuosikokouksessa TS:n perustajapresidentin eversti H. S. Olcottin tulkkina ja kieltäytyi hänelle tehdystä tarjouksesta (lopullisesti v.1901) toimia Osaston hallinnon palkallisena sihteerinä ja Osaston lehden Teosofisk Tidskriftin toimittajana.
1901. 5.1.-26.4. Ervastin ja John Kockin toimittama Uusi Aika (ja sen joulun alla ilmestynyt näytenumero, jonka painos oli 165 000 kpl) teki teosofiaa tunnetuksi suomenkielisen lukijakunnan keskuudessa.
Syksyllä käynnistyi Työmiehen aputoimittajan V. Palomaan pitämät teosofishenkiset säännölliset sunnuntailuennot Sörnäisten Työväenyhdistyksen Vuorelassa. Se, että Suomessa työväki oli taipuvainen vuorisaarnan sosialismiin ja teosofiaan, johtui Yrjö Koskisen johtaman suomalaisuusliikkeen ja Matti Kurikan valmistavasta työstä Työmiehen toimittajana. (Teosofisia luentoja Suomessa oli pidetty jo edellisen vuosikymmenen puolivälistä alkaen.)
1902. Syksyllä alkoi ilmestyä V. Palomaan ja A. B. Sarlinin toimittama Työmiehen Illanvietto viikkojulkaisu, jonka avustajana toimineen Ervastin idealistiset näkemykset sosialismista ärsyttivät Työväenpuolueen luokkataistelulinjaa kannattavaa johtoa. Sen taholta järjestettiin 7.12. Työväensanomalehtiosakeyhtiön osakkaiden ylimääräinen kokous, joka päätti kieltää teosofisten kirjoitusten julkaisemisen työväenlehdissä. Myös teosofiset toimittajat boikoteerattiin pois työväenlehdistä. Sen sijaan teosofisen suomenkielisen kirjallisuuden julkaisemista varten perustettiin lokakuussa Sörnäisten TY:n yhteydessä kirjallisuuskomitea Valon Airut, jonka ensimmäisenä tuotteena ilmestyi v.1903 kenraali C. R. Sederholmin Omantunnon uskonto.
1903. Kesäkuussa Ervast tapasi Tukholmassa mad. Blavatskyn monivuotisen työtoverin kreivitär Constance Wachtmeisterin, joka kertoi hänelle H. P. B.:n Suomea koskevasta ennustuksesta, että kun teosofitkaan eivät tiedä, mitä teosofia on, kääntäköön silloin katseensa Pohjolaan, sillä Pohjolasta, Suomesta tulee valo. Wachtmeisterkin halusi Ervastin Ruotsiin turvaan Suomen levottomista oloista. Mutta Ervast halusi jatkaa työtään Suomessa, mutta lupasi pysytellä erossa politiikasta. Myös hän ja Martti Humu (Maria Ramstedt) toimivat Sörnäisten luentojen pitäjinä yhdessä Palomaan kanssa (v. 1906 syksyyn asti, jonka jälkeen suomenkieliset luennot siirtyivät teosofien omiin tiloihin).
1904 jouluksi ilmestyi Ervastin Mitä on kuolema?, jossa hän selosti aihettaan tieteellisen, psyykkisen ja okkultisen tutkimuksen valossa. Teoksen loppuluku innoitti säveltäjä Oskar Merikannon laatimaan Kuoleman kunniaksi kantaatin ja liittymään TS:n jäseneksi (1908 jäseneksi ja kantaatti lopullisesti v. 1912-3).
1905 Toukokuussa ilmestyi Martti Humun (vast.) ja Ervastin (toimitussihteeri) toimittaman Omantunnon ensimmäinen kaksoisnumero. Syksyllä Valon Airueen taloudenhoitaja F. A. Johansson sai luvan Teosofisen Kirjakaupan ja Kustannusliikkeen laillistamiseksi.
1906 Käynnistettiin valmistelut Teosofisen Seuran Suomalaisen Osaston perustamiseksi. Aiemmin Suomessa oli toiminut 1894 keväästä alkaen useita eri loosheja ja keskusteluseuroja, joiden toimintaa jatkoi 10.1. 1897 perustettu Teosofiska Biblioteket i Helsingfors. V. 1906 syksystä Ervast sai monivuotiseksi työtoverikseen Väinö Henrik Valvanteen, joka työskenteli hänen apunaan Tietäjän toimitussihteerinä ja teosofisten suurteosten kääntäjänä.
1907. 10.3. perustettiin Sällskap för psykisk forskning, jonka monivuotisena puheenjohtajana toimi professori Arvid Grotenfet ja kantavana voimana oli kapellimestari Robert Kajanuksen sisko Selma Kajanus. Myös Ervast oli mukana seuran hallinnossa kahden ensimmäisen vuoden ajan ja järjesti seurallekin esiintyneen englantilaisen meedion Mr. Alfred Vout Petersin vierailuja.
Teosofisen Seuran Suomalaisen Osaston perustava kokous pidettiin 15.9. ja Osaston ylisihteeriksi valittiin Pekka Ervast (joka toimi samassa tehtävässä vuosittain valittuna v. 1917 asti sekä vielä v. 1918-9 (muodollisesti). TSSO:n virallinen perustaminen tapahtui Tukholmassa 21.10. TS:n presidentin Mrs. Annie Besantin toimesta.
1908 Konkurssikypsä Teosofinen Kirjakauppa ja Kustannusliike siirtyi 15.9. suurine velkoineen Ervastin omistukseen, joka ystävineen sai palkattomalla työllä kustannustoiminnan kannattavaksi. Myös Tietäjäksi nimensä muuttanut Omatunto siirtyi Ervastin omistukseen.
1909 sekä Ervast että Besant alkoivat julkisesti puhua uudesta suuresta opettajasta. Besantin osalta odotus kohdistui 14-vuotiaaseen Krishnamurtiin, jonka työtä tukemaan perustettiin 11.1. 1911 Idän Tähden Järjestö. Ervast ei itse henkilöinyt uutta opettajaa, vaikka kertoikin mitä uusi opettaja tulisi opettamaan. Yksi itsenäinen TS:n piirissä toimiva opettaja oli myös Saksan TS:n ylisihteeri tri Rudolf Steiner, jonka opetuksiin syventyvä STS:n Mouna-looshi perustettiin 21.3. 1909.
V. 1909 liittyivät TS:n jäseniksi Yrjö Kallinen ja Johan Rikhard Hannula, jotka myöhemmin vaikuttivat teosofisina puhujina ja Kallinen myös yhteiskunnallisena vaikuttajana.
1910 Keväällä Ervast osti velaksi Pakinkylästä 5 ha:n suuruisen Björkbackan kantatilan. Syksyllä hän teki laajan Itä-Suomeen suuntautuneen luentoretken, jonka aikana valmisti teosofeja Suomen tulevaa itsenäisyyttä silmälläpitäen. Tuonenkylän teosofinen päämaja valmistui jouluksi. Siihen kuului kaksi asuinrakennusta Tonttula ja Piippala sekä tarvittavat piharakennukset, joissa asui kymmenkunta teosofia. Päämajan tarkoituksena oli olla työlle keskuksena ja työntekijöiden asuntona, mutta samalla se oli myös Ervastin johtama, Pythagoraan mallin mukaan järjestetty, esoteerinen koulu.
1911 Idän Tähden Järjestön perustamisesta johtunut hajaannus ulottui Suomeenkin siten, että Steinerin kannattajat perustivat 17.5. uuden, hänen opetuksiinsa keskittyvän, Ahjo-looshin. Toisaalta joukko ruotsinkielisiä Ervastin toimintaan ylisihteerinä tyytymättömiä STS:n jäseniä perusti oman suoraan Adyarin keskushallinnon alaisen looshin. Ervast puolestaan syventyi Suomen kansallishengen mysterioihin ja selosti kalevalaista salatiedettä kymmenissä Tuonenkylässä pitämissään luennoissa. Suomalaisten nuorten teosofien tietoisuus omasta tehtävästään uuden kulttuurin aloittajana synnytti myös 24.3. 1911 perustetun Teosofisen Nuorisoliiton Kalevan Nuoret, jonka alaosastoja perustettiin parin seuraavan vuoden aikana eri puolille maata.
1912 Tri Steiner osallistui Helsingissä pääsiäisenä 6.-8.4. pidettyyn STS:n 9. vuosikokoukseen. Myöhemmin samana kesänä Steiner riitautui ratkaisevasti TS:n kv. johdon kanssa ja perusti Antroposofisen Seuran, johon v. 1913 alussa liittyi myös kuutisenkymmentä STS:n jäsentä.
27.6-7.7. pidettiin STS:n ensimmäiset kesäkurssit Kiteen Suorlahden Orpolassa, joilla Ervast kertoi omasta henkisestä kehityksestään ja työstään Suomen itsenäisyyden ja suomalaisen kulttuurin uudestisyntymisen puolesta. Kurssiselostuksessaan J. R. Hannula tunnusti Ervastin julkisesti tietäjäksi ja lahjoitti syksyllä pankkikirjansa Ervastin vapaasti käytettäväksi kesäkursseilla heränneen kansanopistohankkeen toteuttamiseksi.
1913 Senaatti hylkäsi viiden vuoden käsittelyn jälkeen TS:n säännöt, jonka johdosta TS:n toiminta jatkui epävirallisena v. 1919 saakka yksityishenkilöiden ja erilaisten komiteoiden välityksellä.
Steinerlaisten eroamisen rinnalla aloitti Suomessa virallisen toimintansa 21.3. 1913 Idän Tähden Järjestö. Krishnamurti-Kristukseen kohdistuvista epäilyistään huolimatta Ervast toimi järjestön suojelijana.
Toukokuussa pystytettiin, Mrs Besantin maahantulon odotuksissa, kuukauden ennätysajassa Tuonenkylän päämajan yhteyteen 11x25 metrin laajuinen, korkea pärein verhoiltu temppelirakennus, jonka harjakatto muodosti ristin. Myös Mikkeliin valmistui 7.9. käyttöönsä vihitty looshimaja, jossa oli kokoushuone ja tilat kirjakauppaa ja vierailevia teosofeja varten.
Ervastin esitelmä ja Merikannon säveltämä Kuoleman kunniaksi saivat suurta huomiota osakseen Tukholmassa 15.-18.6. pidetyssä TS:n eurooppalaisen liiton kongressissa, joka päätti järjestää seuraavasta kongressista eri teosofisten seurojen yhteisen tapaamisen..
1914 STS:n vuosikokouksen yhteydessä perustettiin Marjatan rengas, jonka tehtävänä oli yhdistää teosofeja työhön Suomen tulevaisuuden puolesta. Ervastin mielestä se oli osa v. 1911 alkanutta, Ruusu-Ristin syntyyn johtanutta kehitystä.
Elokuussa puhjennut maailmansota osoitti, että seuran kv. johto ei ollut ymmärtänyt Ervastin tavoin aseettomuutta henkisen elämän perustuslakina. Käytännössä tämä johti siihen, että Tuonenkylän päämaja autioitui ja eri osapuolet alkoivat ryhmittyä.
1915 STS:n kv. johdon kannattajien taholla suunniteltiin oman lehden Etsijän julkaisemista, mutta hanke romuttui sen päätoimittajaksi suunnitellun Väinö Valvanteen sairastuttua. Sen sijaan perustettiin 5.12. ensimmäisen numeronsa julkaissut Sunnuntai, jonka toimittajana oli Eino Leino ja toimitussihteerinä L. Onerva ja avustajina sekä teosofeja että muita tunnettuja kulttuurihenkilöitä.
1.11. siirtyi J. R. Hannula vakituisesti toimestaan Someron meijerin isännöitsijänä 40-vuotiselle kirjakauppa- ja luentoretkelleen, joka teki hänestä Ervastin ohella Suomen teosofiseen liikkeeseen eniten vaikuttaneen työntekijän. Hannula sai työtään varten TKK:lta pientä kuukausipalkkaa, mutta sai muuten työnsä kannattavalle pohjalle.
1916 keväällä Leinon seurustelu teosofien kanssa ja Sunnuntain toimitustyö johti hänet omaan henkiseen kokemukseen, joka synnytti hänen v. 1917 ilmestyneen mystillisen trilogiansa Alla kasvon Kaikkivallan, ja joka johti siihen, että hän 24.10 liittyi TS:n jäseneksi.
STS:n kahtiajako kärjistyi Viipurissa 23.-26.6. pidetyssä 8. vuosikokouksessa, jonka yhteydessä perustettiin Idän tähden aatetta edistämään Väinö Valvanteen johtama Uususkonnollinen kustannusliike.
Vuosikokouksenjälkeen käynnistyi Tietäjän palstoilla pitkä ja kivulias suuntakeskustelu. Ervastin mielestä TS:n tehtävänä oli tehdä tunnetuksi teosofisia aatteita ja toteuttaa keskinäistä veljeyttä. Vastakkaisen suunnan mielestä teosofien piti mennä mukaan muuhun demokraattisen yhteiskunnan puolesta tehtävään (sosialistiseen) työhön, jopa niin, että STS voisi liittyä Sosialidemokratiseen puolueeseen erillisenä järjestönä ammattiosastojen tapaan. On huomattava, että samana vuonna käydyissä vaaleissa Sos.dem.puolue sai enemmistön eduskuntaan ja seuraavana vuonna mm. sekä Väinö Valvanne että Yrjö Kallinen liittyivät Sos.dem. puolueen jäseniksi.
1917 Vuoden alusta alkoi ilmestyä Mikkelissä Villie. Angervon toimittama Idän Tähti, jonka muina toimittajina olivat Väinö Valvanne ja Lahja Leppänen.
Ervast tervehti Suomen itsenäisyyttä jo maaliskuun vallankumouksen yhteydessä ja maan olojen järjestämiseen liittyen hän piti kymmeniä luentoja yhteiskunnallisista aiheista ja laati bolshevistisena pitämänsä pasifistisen perustuslakiluonnoksen.
Helsingissä 21.-23.10. pidetyssä STS:n 10. vuosikokouksessa Ervast luopui ylisihteeriydestä, päämajasta ja kustannusliikkeestä., mutta säilytti itsellään Tietäjän omistus- ja julkaisuoikeudet.
1918 Teosofejakin osallistui kansalaissotaan rintamalinjan eri puolilla ja vuoden katkerien kokemusten jälkeen Ervast haluttiin taas STS:n ylisihteeriksi. Hän ei kuitenkaan halunnut olla vain nimellinen johtaja, vaan esitti, v. 1918-9 Suomen Teosofisen Seuran jäsenlehdessä ohjelmansa, jossa hän halusi taakseen yksimielisen TS:n tuen. Sellaista ei kuitenkaan pidetty mahdollisena demokraattiseksi mielletyssä Teosofisessa Seurassa, jonka johdosta Ervast suunnitteli vetäytymistä kirjallisiin töihin.
1919 STS:n ylisihteeriksi valittiin Tuonenkylässä 7.-9.6. pidetyssä 12. vuosikokouksessa tohtori John Sonck. Kokous päätti myös TS:n sisäisestä jaosta siten, että ne jäsenet. jotka tuntevat halua valtiollisella ja yhteiskunnallisella alalla työskentelyyn halua voivat järjestäytyä erilliseksi liitoksi.
Vuosikokouksen jälkeen Ervast muutti kasvattipoikansa Jaakko Liukkosen kanssa Epilään Tampereen lähelle liikemies Heikki Peltolan luo, joka halusi tukea Ervastin työtä ja kehitellä hänen kanssaan Tuonenkylän päämajan unelmaa Pyrhagoraan koulun kaltaisesta henkisestä oppilaitoksesta. Myös Tietäjä lehti ja kustannusyhtiö siirtyivät Peltolan omistukseen.
V. 1919 lopulla pidetty neuvottelukokous päättyi riitelyyn ja selvitti Hannulalle lopullisesti, ettei Kristus tarvitse aseita suojakseen.
1920 alussa alkoi ilmestyä John Sonckin toimittama Teosofi lehti ja Ervast kannattajineen perusti 1.1. 1920 Suomen Teosofisen Seuran Okkultisen Osaston, jonka toiminnalle se haki virallista vahvistusta TS:n presidentti Mrs. Besantilta.
Mrs. Besantin suostumuksesta huolimatta osastojakoa ei haluttu ottaa v. 1920 STS:n vuosikokouksessa käsiteltäväksi, jonka seurauksena Ervast kannattajineen poistui vuosikokouksesta 25.6. ja lähetti STS:n jäsenille osastojakoa koskevan kirjeen ja äänestyslipun, uuteen osastoon liittymisestä.
Omaa toimintaansa Helsinkiin keskittävä Suomen Teosofinen Seura hankki omistukseensa 15.11. allekirjoitetulla kauppakirjassa Kansakoulukatu 8:ssa sijainneen talon ja tontin seuran tulevaa päämajaa silmälläpitäen.
Uutena teosofista työtä lähellä olevana toimintamuotona perustettiin 6.10. kreivitär Ellen Bille Brahe-Selbyn toimesta Suomeen Yleismaailmallisen Yhteisvapaamuurarijärjestön Suomen Osasto, jonka toiminnassa olivat mukana yhtä lailla eri näkemyksiä edustavat teosofit.
Syksyn mittaan käydyistä neuvotteluista huolimatta Ervast perusti 20.11. pidetyssä kokouksessa Suomen Ruusu-Ristin, Suomen salatieteellisen tutkimusseuran, jonka työssä korostui H. P. B.:n pasifismi ja Jeesuksen vuorisaarnan siveysoppi. Ervastin työtä tukemaan perustetun RR:n toiminta järjestäytyi hierarkisesti, irto-, looshi- ja esoteerisen osaston jäsenyyksien pohjalta. V. 1920 lopulla Ervast hankki takaisin Tietäjän julkaisuoikeudet, sen sijaan kustannusliike siirtyi viipurilaisen liikemiehen Fredrik Heliön omistukseen.
1921 Vuoden alussa alkoi ilmestyä Ervastin toimittama Ruusu-Risti, Salatieteellinen aikakauskirja. Kesäkuussa Ervast lähetti eri puolille maailmaa noin 900 teosofiselle ja teosofishenkiselle yhtymälle laatimansa avoimen kirjeen, johon sisältyi ehdotus yhteisen kv. toiminnan järjestämisestä. Joistakin myönteisistä kannanotoista huolimatta kv. johtavat seurat eivät huomioineet E.:n ehdotusta.
1922. Marraskuussa Ervast uudisti esityksensä teosofisen liikkeen yhteistyöstä siten, että kaikki ne yksilöt - kuuluisivatpa toiseen tai toiseen seuraan tai ei mihinkään - jotka ovat heränneet teosofisentotuuden tietoon ja joita siis elähyttää teosofisen liikkeen eli veljeyden henki, liittyisivät yhteen ja muodostaisivat uuden kansainvälisen seuran, esim. nimeltä "Teosofinen Veljeysliitto" (the Theosophical Brotherhood), jonka tehtävänä olisi teosofisen elämänymmärryksen, s.o. madame Blavatskyn samoinkuin kaikkien ihmiskunnan suurten opettajain ja vapahtajain opettaman siveysopin julistaminen ja levittäminen ajatuksissa, sanoissa ja töissä.
1925 Odotettiin useammallakin taholla Kristuksen toista tulemista. Ruusu-Ristin ja sen kirjoja kustantavan Mystican taholta toinen tuleminen tuli esille runsaassa kirjatarjonnassa. Siihen liittyen Ervast julkaisi vapaamuurariuden uudistamiseksi tarkoitetun teoksensa Kadonnut Sana ja selityksillä varustamansa Vuorisaarnan sekä uudet käännökset Dhammapadasta ja Teosofian avaimesta.
1926 Ruusu-Risti-ryhmien työ organisoitui vapaamuuraripohjalle ja vanhoista muodoista uudelleen elpyivät nuorten ja lasten keskuudessa tehtävä työ sekä kesäkurssit, joista RR:n ensimmäiset pidettiin 19.-25.6. Kannaksella Kanneljärven Valonmajassa. Uusi järjestömuoto mahdollisti RR:n kehittymisen täydellisenä henkisen elämän korkeakouluksi, jonka julkisina työmuotoina syntyivät mm. nuorten Kerhola ja aikuisille tarkoitettu Opistola.
V. 1926-7 Ervast puhui kymmenissä luennoissa Vesimiehen ajasta ja sen taustalla vaikuttavasta uudesta luonnonvoimasta, joka organisoitui maapallon ilmakehään v. 1926-8 välisenä aikana.
1927 sujui Ruusu-Ristissä Temppelin pystyttämisen merkeissä. Pisimmälle hanke edistyi kuitenkin Jyväskylän Ruusu-Ristissä, jonka jäsenten pystyttämä temppeli valmistui 3.12. Ruusu-Risti joutui mukaan myös Yrjö Eloniemen kouluhankkeeseen, jota varten hän osti lokakuussa Konstantiininkatu 33:ssa (nyk Meritullinkatu 33) sijainneen Gripenbergin perillisten kivitalon.
Syksyllä kv. yhteisvapaamuurariuden johdon kokouksessa käsiteltiin Ervastin esitystä järjestön toiminnan uudistamisesta. Kotimaasta tulleen vastustuksen johdosta Ervast veti aloitteensa pois ja alkoi valmistella eroa kv. yhteisvapamuurariudesta.
1928 Jyväskylän Ruusu-Risti-temppeli vihittiin käyttöönsä loppiaisena 5.-6.1. Ja siitä muodostui myös Ruusu-Ristin (sekä myöhemmin Pekka Ervastin kannatusliiton ja kristosofian) kesäkurssien pitopaikka.
Kulmakoulun avajaiset pidettiin 3.9. ja sen toiminta alkoi syksyllä kahdella valmistavalla luokalla. Kokoustilojen ohella Kulmakoulu toi myös Ruusu-Ristille paljon taloudellisia ponnistuksia.
Mystican kautta tapahtunut Ervastin teosten kustantaminen keskeytyi v. 1928 ja se jäi Hannulan ja muiden yksityishenkilöiden hoidettavaksi ja johti 28.4. 1932 tapahtuneeseen Ruusu-Ristin Kirjallisuusseuran perustamiseen.
1929 RR:n 9. vuosikokouksen yhteydessä tapahtui 31.3. RR:n seremoniallisen looshityön itsenäiseksi julistaminen.
Jyväskylässä 4.-11.8. pidetyillä kesäkursseilla Ervast ehkä kaikista avoimemmin puhui julkisesti omasta tehtävästään ja henkisistä kokemuksistaan, joiden luennot julkaistiin vielä saman vuoden puolella teoksessa Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa.
1930 11.2. syntyi Säyneisissä, Koillis-Savossa Martta Hakkarainen (myöh. Horjander), joka toimi 1960-70-luvuilla Varkaudessa parantajana ja ihmisten henkisenä auttajana sekä perusti v. 1977 Kaavin Ahosenniemen kristosofiyhteisön, josta kehittyi 1979 Ervastin ja Hannulan opetuksiin pohjautuva Ihmisyyden tunnustajien yhteisö erilaisine työmuotoineen, joihin kuuluvat mm. kesäteatteri ja Aseeton Suomi taidenäyttely sekä laaja kustannus- ja julkaisutoiminta.
Vuoden lopulla valmistui Ervastin englanniksi laatima The Sermon on the Mount. Myös muita hänen teoksiaan käännettiin englanniksi ja ruotsiksi.
1931 Ervastin näytelmä "H. P. B." sai ensiesityksensä Kansallisteatterissa 5.4. RR.:n vuosikokouksen yhteydessä pidetyssä matineassa.
27.4. perustettiin Kulmakoulusäätiö, jonka osakkaina olivat Yrjö Eloniemi, hänen isänsä taidekauppias Berndt Kahloroth ja Ruusu-Risti, kukin 300 000 mk:lla. Koulun ylläpito rakennuksineen siirtyi säätiön hoitoon, samoin RR.:n lakkautetun temppelirahaston varat. RR:n sisällä eli myös haave omasta temppelistä ja siirtolasta
Syksyllä Ervast ja Ruusu-Risti sotkettiin syyttömästi ns. Tattarisuon juttuun, jonka nostattama mieltenkiihtymystä lietsottiin tietoisesti mm. Panacea -nimistä yleislääkettä, Ruusu-Ristiä ja vapaamuurariutta vastaan.
1932. Keväällä Ervast alkoi puhua tulevasta kuolemastaan kotiinlähdön ja Amerikan-matkan nimellä. Vielä Jyväskylässä 7.-14. 8. pidetyillä RR:n kesäkursseilla hän muistutti veljesyhteisöjen tarpeesta esimerkkinä käytännön veljeydestä. RR:n sisällä olikin siihen suuntaan kohdistuvia siirtolahankkeita, mutta ei käytännön tekoihin tarvittavaa rohkeutta ja luottamusta.
V. 1933 alussa ilmestyivät Lontoossa The Theosophical Publishing Housen toimesta Ervastin teokset "H. P. B" ja The Sermon on the Mount. Myös Annikki Reijosen proshyyri Pekka Ervast, a theosophist of the North esitteli kv. yleisölle Ervastin teosofiaa.
Talven aikana selvitystilassa ollut Kulmakoulu oli kevään aikana parikin kertaa pakkohuutokaupan edessä. Koulun vastaavien suurten ponnistusten tuloksena koulu kuitenkin kykeni jatkamaan itsenäistä toimintaansa.
Kansainvälisestä ja kotimaisesta painostuksesta huolimatta Ervast toi esille Ruusu-Ristin vapaamuurariluonnetta ja kristinuskon puhdistamista, jonka tarkoituksen oli näyttää, mikä Paavalin teologinen metafysiikka oli ja palauttaa alkuperäiseen puhtauteensa Jeesuksen Kristuksen siveysoppi. Näitä tarkoituksia varten Ervast matkusti syksyllä Amerikkaan nuoren seuralaisensa Gerald Kaaden kanssa ja yhdessä Pekan veljenpojan Eric Ervastin kanssa he viettivät talven Kalifornian Ojaissa, jossa Pekan oli määrä kirjoittaa uskonpuhdistusta käsittelevä teos.
1934. Ervastin romaani Suuri seikkailu valmistui maaliskuun alussa ja hän palasi Suomeen kuolemaan pari päivää RR:n 14. vuosikokouksen jälkeen 22.5. Ervastin kuoleman jälkeen RR:n johtajana jatkoi varapuheenjohtaja Hilda Pihlajamäki, joka halusi säilyttää Ervastin sanoman puhtaana ja väärentämättömänä. Toisaalta vakavasti Ervastin sanomaan paneutuva J. R. Hannula alkoi RR:n sisällä tehdä tunnetuksi Ervastia hänen opetuksiinsa sisältyvänä uutena suurena opettajana.
1935 alkoi ilmestyä H. Olanderin toimittama Vapaa Katolinen Kirkko -lehti. Sen ohella Kersti Bergrothin Päiväkirja tarkasteli kulttuurielämää henkiseltä näkökannalta. Teosofia vaikutti myös tieteeseen Eino Krohnin ja Uuno Saarnion väitöstutkimusten muodossa.
1936. Päättyi Ervastin työn jatkumiseen varaama kahden vuoden siirtymäaika, johon sisältyvien symbolisten Palestiinan- ja Egyptinmatkojen valossa Hannula avasi Ervastin työtä Jeesuksen ja H. P. Blavatskyn teosofian kannalta.
1937 ilmestyi kirkkoherra A. E. Jokipiin Teosofinen liike Suomessa sekä Ruusu-Ristissä Sven Krohnin sitä koskeva perusteellinen arvostelu, joka osoittaa, ettei ko. teos ole puolueeton eikä tieteellinen. Myös J. R. Hannulan julkaisema Vuorisaarnan oppilaan näkökulmasta teoksen IV osa herätti ärtymystä Ruusu-Ristin johdossa.
1938. 1.1. Ruusu-Ristin neuvosto kielsi Hannulaa erottamisen uhalla puhumasta järjestön tilaisuuksissa Ervastista suurena opettajana ja lähetti 16.1. RR:n ryhmille kiellon kutsua Hannulaa puhujaksi tilaisuuksiinsa. Jotkut RR:n ryhmät eivät hyväksyneet Hannulaan kohdistunutta sensuuria, vaan kutsuivat häntä puhujakseen entiseen tapaan, jonka johdosta RR:n johto pani lomalle Jyväskylän, Turun ja Tampereen looshit.
1940 keväällä Ruusu-Ristin johto erotti J. R. Hannulan ja nelisenkymmentä hänen ajatuksiaan kannattavaa jäsentä, jotka perustivat juhannuksena Kakskerran Saarenmaassa pitämässään kokouksessa Pekka Ervastin kannatusliiton ja Hyväntahdon aikakauskirjan Pohjolan Valon. Myös Jyväskylän temppeli jäi Hannulan kannattajien käyttöön.
1942. Pekka Ervastin kannatusliiton ensimmäiset kesäkurssit pidettiin Tampereella 19-26.7. Sodankin aikana Hannula jatkoi esitelmätyötään. Hänen ohellaan jotkut muutkin teosofit saivat omakohtaista kokemusta aseettomuuden voimasta.
1945. Ensimmäiset kristosofiset kesäkurssit Jyväskylän temppelissä pidettiin 15.-22.7.
1949. Vuoden alussa Hannula julkaisi Ervastin esoteerisia puheita ja kirjoituksia sisältävän Eväitä matkalle. Ervastin kustannusoikeuksien haltijana RR:n Kirjallisuusseura ry haastoi Hannulan oikeuteen ja sai aikaan, että teos määrättiin tuhottavaksi.
Vuoden lopulla valmistui Jyväskylän Aittokylään uusi RR. temppeli.
1951. J. R. Hannula alkoi julkaista 18-osaiseksi kasvanutta Kysymyksiä ja vastauksia teossarjaansa.
Ruusu-Ristin johtaja näyttelijä Hilda Pihlajamäki kuoli 23.8. ja seuraavan vuoden alussa valittiin hänen toivomuksestaan järjestön johtajaksi maisteri Uuno Pore, joka käytännössä huolehti myös RR-lehden toimitustyöstä.
1953 ilmestyi ensimmäinen osa Martta Jalavan toimittamaa Pekka Ervastin Tietäjän aarteistoa, jonka sisältö koostui Ervastin Omatunto, Tietäjä ja Ruusu-Risti lehdissä julkaisemista kirjoituksista ja artikkeleista. Käytännössä Tietäjän aarteiston painokuluista huolehti Pekka Ervastin kannatusliitto. Teoksen loppuosat ilmestyivät 1954 ja 1956.
1954. Ruusu-Ristin toimitustyö tuli myös muodollisesti Uuno Poreen hoidettavaksi. Sekä RR:n toimittajana että johtajana Pore valmisti tulevan vuosisatalähettilään työtä.
1956. Viimeiseen asti luennointi ja kirjailijantyötään jatkanut J. R. Hannula kuoli suurlakon aikana 11.3. Ennen kuolemaansa hän uskoi kristosofisen työn jatkon Terttu Nurmen, Väinö Lehtosen ja Alma Allinniemen tehtäväksi.
1958 Turun yliopiston kirjallisuuden professoriksi nimitetty Eino Krohn käynnisti Yhdysside lehdessä keskustelua uskonpuhdistuksen tarpeellisuudesta.
1965 ilmestyi kirkkoherra Voitto Viron Aleksandra Ionowasta ja hänen taiteestaan kertova teos Ja taivas oli minussa. Muina uuden sivistyksen perusteita hahmottelevina selvänäkijöinä tulivat Suomessa tunnetuiksi mm. Astrid Gilmark ja Aino Kassinen, jolla oli vaikutusta myös Suomen poliittisiin oloihin presidentti Urho Kekkosen kautta. Myös Varkaudessa asuva Martta Horjander käynnisteli 1960-luvun lopulla omaa ihmisten auttamis- ja parantamistyötään.
1966. 6.1. perustettiin Kristosofinen Kirjallisuusseura ry. jatkamaan Pekka Ervastin kannatusliiton nimissä tapahtunutta kirjallisuuden kustantamista ja levittämistä.
1970-luvun puoliväliin asti Ruusu-Ristin johtaja Uuno Pore valmisteli uuden vuosisatalähettilään työtä..
1978. aloitti toimintansa Martta Horjanderin johtama Kaavin Ahosenniemen kristosofiyhteisö, joka seuraavana vuonna itsenäistyi nimellä Ihmisyyden tunnustajat ja on tuonut teosofiaa esille Aseeton Suomi taidenäyttelyn (v. 1979) ja Väinämöinen lehden välityksellä 1980 alkaen.
1981 alkaen Ihmisyyden tunnustajien Käpykolon yhteisö teki teosofiaa tunnetuksi myös laajemmissa piireissä taiteen ja käytännön veljeyden välityksellä.
1982 30.1. kuoli RR:n pitkäaikainen johtaja maisteri Uuno Pore, jonka jälkeen Ervastin esitelmät joutuivat ajoittain vieläkin suuremman muokkauksen kohteeksi. Vastaavasti RR:n kirjallissuuseuran ja Kristosofisen kirjallisuusseuran sekä Heikki Kesävuoren toimesta sekä 80- että 90-luvuilla on julkaistu runsaasti Ervastin teosten uusintapainoksia.
1985 Aloitti toimintansa Ihmisyyden tunnustajien Väinölän yhteisö, jonka rinnalle syntyivät Mänttään Toukolan ja Sampolan yhteisöt.
ã Erik Gullman
1999